T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n puheeni koskee biorytmi\u00e4, pakkotahtisuutta, temperamenttia ja tietysti hyv\u00e4\u00e4 suomalaista koulutusta \u2013 aihetta, josta on aina pakko puhua.<\/p>\n
Artikkelissaan Aikatauluyhteiskunta (kokoomateoksesta Kirjoituksia Kulttuuriantropologiasta SKS 1996)\u00a0 Matti Sarmela toteaa, ett\u00e4 teollinen ja kaupunkimainen yhteiskunta toimii aikataulujen, ohjelmien ja t\u00e4sm\u00e4llisen ajank\u00e4yt\u00f6n varassa. H\u00e4n kysyykin: Istuuko biorytmisi pakkotahtiin?\u00a0 Aikataulutus on nykykulttuurin t\u00e4rkeimpi\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4,\u00a0\u00a0 aikataulujen noudattamatta j\u00e4tt\u00e4minen johtaisi yhteiskunnan nopeasti kaaokseen. Kouluaika on lapsille ja nuorille kasvamista t\u00e4sm\u00e4lliseen ajank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, lukuj\u00e4rjestykseen. My\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4 ihmisen on sopeuduttava t\u00e4sm\u00e4llisiin ty\u00f6vuoroihin. T\u00e4sm\u00e4llisyys on l\u00e4nsimaiselle ihmiselle arvo sin\u00e4ns\u00e4,\u00a0 kulttuurin kehittyneisyyden ja tehon mittari. L\u00e4nsimainen tehokkuusihminen tuntee olevansa kehitysmaassa silloin, kun esimerkiksi junat kulkevat p\u00e4iv\u00e4n tarkkuudella.\u00a0 Satuin kuulemaan viime viikolla radiosta Suomeen jo kauan sitten tulleen maahanmuuttajan haastattelun, jossa h\u00e4n muisteli yhten\u00e4 kulttuuri\u0161okkina sit\u00e4, ett\u00e4 junan l\u00e4ht\u00f6ajaksi saatettiin merkit\u00e4 10.59.\u00a0 Valtion Rautatiet rikkoutuneine pendolinoineen ja my\u00f6h\u00e4stelevine oikoratajunineen on viime aikoina antanut meillekin tuulahduksia kiireett\u00f6m\u00e4mm\u00e4st\u00e4 junakulttuurista. Mutta aikataulujen mukaan me kuitenkin el\u00e4mme.\u00a0 El\u00e4m\u00e4\u00e4 helpottaa, jos elimist\u00f6 sopeutuu koulunk\u00e4yntiin ja ty\u00f6h\u00f6n p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja lepoon y\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n
Nyky-yhteiskunnassa siis aika \u201dpainaa p\u00e4\u00e4lle\u201d. Mutta miten erilaiset temperamentit p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 pakkotahdissa? Helsingin yliopiston psykologian laitoksen professori Liisa Keltikangas-J\u00e4rvinen on tutkinut temperamentin vaikutusta koulunk\u00e4yntiin (Temperamentti ja koulumenestys Keltikangas-J\u00e4rvinen, Liisa. Kustantaja: WSOY\u00a0 2006). H\u00e4n kysyykin, miten koulussa ja ty\u00f6paikoilla otetaan huomioon hitaus, r\u00e4iskyvyys, sopeutuvuus, seurallisuus, rauhallisuus, \u00e4rsyyntyvyys, ujous tai vaikkapa aamu-unisuus?\u00a0 Kyse on yksil\u00f6llisyyden huomioon ottamisesta niin, ett\u00e4 jokainen saavuttaisi lahjakkuutensa, motivaationsa ja biorytmins\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista k\u00e4sin mahdollisimman hyv\u00e4n menestyksen sek\u00e4 opinnoissa ett\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 opiskelija tai ty\u00f6ntekij\u00e4 saisi olla miten tahansa tai ett\u00e4 h\u00e4nelle sallitaan mik\u00e4 tahansa k\u00e4yt\u00f6s, koska ”h\u00e4nell\u00e4 nyt on sellainen temperamentti tai sellainen biorytmi”. Mutta opiskelu- ja ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n pit\u00e4isi kuitenkin joustaa niin, ett\u00e4 vaatimukset ja haasteet voisi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 minuuttaan.<\/p>\n
Erilaisen temperamentin huomioon ottamista voi pit\u00e4\u00e4 yleisen\u00e4 suvaitsevuutena. Mutta asia saa lis\u00e4\u00e4 painoarvoa siit\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 on todettu olevan merkityst\u00e4 koulumenestykseen.\u00a0 Temperamentti on synnynn\u00e4inen, pysyv\u00e4 reagoimis- ja k\u00e4ytt\u00e4ytymistyyli, joka ei ole riippuvainen ihmisen kyvyist\u00e4 ja \u00e4lykkyydest\u00e4.\u00a0 Nopeus ei ole yhteydess\u00e4 viisauteen eik\u00e4 hitaus tyhmyyteen. Nykyisin puhutaan paljon syrj\u00e4ytymisest\u00e4. Keskusteluissa on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 usein syrj\u00e4ytymisvaarassa ovat temperamentiltaan hitaat tai yliaktiiviset ihmiset, koska heid\u00e4n aikak\u00e4sityksens\u00e4 on keskiverrosta poikkeava. Keltikangas-J\u00e4rvisen mielest\u00e4 temperamenttia ei voi muuttaa, mutta koulua voi.<\/p>\n
Erityisesti te, arvoisat Turun iltalukion abiturientit, olette opiskeluissanne voineet ainakin jonkin verran ottaa biorytminne huomioon. Oppitunnit ovat alkaneet vasta klo 16 j\u00e4lkeen. Tenttiminen, et\u00e4- tai verkko-opiskelun valitseminen on kenties s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt teid\u00e4t monelta rytmih\u00e4iri\u00f6lt\u00e4. Melkein kaikissa oppiaineissa teill\u00e4 on ollut kursseja valitessanne mahdollisuus ottaa huomioon jopa opettajan temperamentti eli olette voineet valita sen opettajan, jonka kanssa\u00a0 kemiat ovat toimineet.<\/p>\n
Maailmanpankin tuoreessa julkaisussa tarkastellaan Suomen koulutuspolitiikan kehityst\u00e4. Erkki Aho, Pasi Sahlberg ja Kari Pitk\u00e4nen toteavat katsauksessaan, ett\u00e4 hyv\u00e4n koulumenestyksen reseptiss\u00e4 on nelj\u00e4 ainesosaa: ensinn\u00e4kin kaikille yhten\u00e4inen peruskoulu, toiseksi maltillinen koulutuksen uudistusprosessi, kolmanneksi systeeminen ajattelutapa eli n\u00e4kemys siit\u00e4, ett\u00e4 koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4 on sidoksissa koko yhteiskuntaan. Nelj\u00e4nten\u00e4 on vakaa toimintaymp\u00e4rist\u00f6 sek\u00e4 siihen liittyv\u00e4 kunnioitus ja luottamus opettajien ja rehtoreiden\u00a0 tietoon ja kokemukseen, jotka viime k\u00e4dess\u00e4 tuottavat parhaita k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisuja. Viidenneksi tekij\u00e4ksi voisi nostaa edell\u00e4\u00a0 mainitsemani Liisa Keltikangas-J\u00e4rvisen\u00a0 tutkimustuloksista l\u00f6ytyneen koulumenestykseen erityisen vahvasti vaikuttavan tekij\u00e4n, nimitt\u00e4in itseluottamuksen.<\/p>\n
Sen ja\u00a0 koulumenestyksen v\u00e4linen riippuvuus on ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suuri. Keltikangas-J\u00e4rvinen toteaa, ettei ole miss\u00e4\u00e4n aiemmassa tutkimuksessa tavannut yht\u00e4 korkeita korrelaatiokertoimia.<\/p>\n
Taannoin oli er\u00e4\u00e4ss\u00e4 ruotsinkielisess\u00e4 sanomalehdess\u00e4 ruotsalaisen kirjailijan ja toimittajan John Steinbergin kirjoittama itseluottamustakin sivuava mielenkiintoinen artikkeli, jonka otsikkona oli \u00c4r finska s\u00e5 bra och svenska s\u00e5 d\u00e5liga? Artikkelin kirjoittaja oli hyvin perill\u00e4 niin ruotsalaisesta kuin suomalaisestakin koulumaailmasta. H\u00e4nt\u00e4 askarrutti se, miksi suomalaiset p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t kaikissa Pisa-tutkimuksissa paremmin kuin ruotsalaiset. Vertaillessaan maittemme kouluj\u00e4rjestelmi\u00e4 h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 koulusysteemeill\u00e4mme on erilaiset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t. Suomalaisessa systeemiss\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 alkuper\u00e4inen tarkoitus eli siirt\u00e4\u00e4 kulttuuriperint\u00f6\u00e4 ja edist\u00e4\u00e4 perinteisi\u00e4 perustaitoja ydinaineissa, joita ovat kielet ja matematiikka. Ruotsalaisessa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on tukea suvaitsevaista arvopohjaa, kuten demokratian, tasa-arvon, yhteisty\u00f6n, vastuun ja osallisuuden arvoja. Ruotsalaisten p\u00e4\u00e4tyminen t\u00e4h\u00e4n ratkaisuun on kirjoittajan mielest\u00e4 seurausta siit\u00e4, ett\u00e4 Ruotsissa on suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Kirjoittaja pohtii, miten ruotsalaisoppilaat p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t\u00a0 tulevaisuudessa, kun heid\u00e4n yleissivistyksens\u00e4 on heikko. Tai miten suomalaisoppilaat ovat varustautuneet tulevaisuuteen, joka vaatii yhteisty\u00f6taitoja, luovuutta ja aloitteellisuutta, taitoja, joita suomalainen kouluj\u00e4rjestelm\u00e4 ei kirjoittajan mielest\u00e4 suosi. Kirjoittaja p\u00e4\u00e4tyy toteamukseen, ett\u00e4 paras j\u00e4rjestelm\u00e4 olisi suomalaisen ja ruotsalaisen j\u00e4rjestelm\u00e4n yhdist\u00e4minen.\u00a0 Enemm\u00e4n joustoa ja oppilaiden aktiivisuutta Suomeen, enemm\u00e4n yleissivistyst\u00e4, johtamista ja seurantaa Ruotsiin.<\/p>\n
Suomalaisen ja ruotsalaisen j\u00e4rjestelm\u00e4n eroa voisi havainnollistaa muutamilla matematiikan teht\u00e4vill\u00e4, jotka ovat samalla esimerkkej\u00e4 koulumaailman muutoksista:<\/p>\n
Suomessa teht\u00e4v\u00e4 kuuluu n\u00e4in (esimerkki on 1950-luvulta):<\/p>\n
Maanviljelij\u00e4 myy s\u00e4killisen perunoita 20 markalla. Tuotantokustannukset ovat 4\/5 hinnasta. Kuinka suuri on voitto?<\/p>\n
Ruotsissa teht\u00e4v\u00e4 kuuluu n\u00e4in (esimerkki on Suomesta 1980-luvulta):<\/p>\n
Maanviljelij\u00e4 myy s\u00e4killisen perunoita 20 kruunulla. Tuotantokustannukset ovat 4\/5 t\u00e4st\u00e4 eli 16 kruunua. Voitto on 1\/5\u00a0 eli 4 kruunua. Alleviivaa sana perunoita ja keskustele siit\u00e4 toverisi kanssa.<\/p>\n
Kansakouluj\u00e4rjestelm\u00e4n luominen oli aikoinaan suuri sivistysteko. Kansan sivistystason kohottaminen oli itseisarvo sin\u00e4ns\u00e4, mutta samalla koulutukseen panostaminen takasi kansakuntamme hyvinvoinnin. Perunan olisi osannut mullata ilman luku- ja laskutaitoakin. Investointi koulutukseen oli k\u00f6yh\u00e4lle kansantaloudelle suhteessa suurempi kuin nykyisen koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4mme kustannukset.<\/p>\n
Nykyisen j\u00e4rjestelm\u00e4n aikana kunnat eiv\u00e4t pysty takaamaan laadukasta opetusta ja tasa-arvoisia koulutuspalveluita, vaikka kansantuottomme on hyv\u00e4n osaamisemme ansiosta korkeimmillaan. Yleissivistyst\u00e4 ei arvosteta. Se ei mahdu en\u00e4\u00e4 koulujen tuntikehyksiin. Mik\u00e4 on viiden miljoonan internetk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n tulevaisuus, jos meill\u00e4 ei ole varaa panostaa koulutukseen? Peruspalvelut, kuten koulutus,\u00a0 on hoidettava, joten rahoitus on j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 niin, ettei koulutukseen investoiminen ole riippuvainen kunnan verotuloista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n puheeni koskee biorytmi\u00e4, pakkotahtisuutta, temperamenttia ja tietysti hyv\u00e4\u00e4 suomalaista koulutusta \u2013 aihetta, josta on aina pakko puhua. Artikkelissaan Aikatauluyhteiskunta (kokoomateoksesta Kirjoituksia Kulttuuriantropologiasta SKS 1996)\u00a0 Matti Sarmela toteaa, ett\u00e4 teollinen ja kaupunkimainen yhteiskunta toimii aikataulujen, ohjelmien ja t\u00e4sm\u00e4llisen ajank\u00e4yt\u00f6n varassa. H\u00e4n kysyykin: Istuuko biorytmisi pakkotahtiin?\u00a0 Aikataulutus on nykykulttuurin t\u00e4rkeimpi\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4,\u00a0\u00a0 aikataulujen noudattamatta j\u00e4tt\u00e4minen johtaisi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_uag_custom_page_level_css":"","footnotes":""},"categories":[39,40],"tags":[],"class_list":["post-1374","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheita-juhlayleisolle","category-puhepankki"],"uagb_featured_image_src":{"full":false,"thumbnail":false,"medium":false,"medium_large":false,"large":false,"magazine-cw3":false,"magazine-cw6":false,"magazine-cw9":false,"magazine-cw12":false,"magazine-thumb":false,"magazine-toc":false,"1536x1536":false,"2048x2048":false,"gform-image-choice-sm":false,"gform-image-choice-md":false,"gform-image-choice-lg":false},"uagb_author_info":{"display_name":"Admin","author_link":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/author\/toni-lehtinen\/"},"uagb_comment_info":0,"uagb_excerpt":"T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n puheeni koskee biorytmi\u00e4, pakkotahtisuutta, temperamenttia ja tietysti hyv\u00e4\u00e4 suomalaista koulutusta \u2013 aihetta, josta on aina pakko puhua. Artikkelissaan Aikatauluyhteiskunta (kokoomateoksesta Kirjoituksia Kulttuuriantropologiasta SKS 1996)\u00a0 Matti Sarmela toteaa, ett\u00e4 teollinen ja kaupunkimainen yhteiskunta toimii aikataulujen, ohjelmien ja t\u00e4sm\u00e4llisen ajank\u00e4yt\u00f6n varassa. H\u00e4n kysyykin: Istuuko biorytmisi pakkotahtiin?\u00a0 Aikataulutus on nykykulttuurin t\u00e4rkeimpi\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4,\u00a0\u00a0 aikataulujen noudattamatta j\u00e4tt\u00e4minen johtaisi…","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1374","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1374"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1374\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2036,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1374\/revisions\/2036"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1374"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1374"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1374"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}