Suomalaisia on aina pidetty v\u00e4h\u00e4puheisina. V\u00e4h\u00e4puheisuutta on selitetty luterilaisuudella ja sill\u00e4, ett\u00e4 me olemme el\u00e4neet yhten\u00e4 kansana eristyksiss\u00e4 muista. Jaetut el\u00e4m\u00e4nkokemukset ja samanlaiset olosuhteet tuottavat yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. Mihin siin\u00e4 en\u00e4\u00e4 sanoja tarvitaan? Sanalaskuissakin sanotaan: Puhumatta paras \/ Hiljaa hyv\u00e4\u00e4 tulee.\/ Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa.<\/p>\n
Savolaiset ja karjalaiset eiv\u00e4t kuitenkaan tunnista itse\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4puheisiksi. Suomalaisten v\u00e4h\u00e4puheisuus onkin pelkk\u00e4 myytti. T\u00e4m\u00e4n v\u00e4h\u00e4puheisen kansan saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirkossa, bussissa tai kirjastossa kovaan \u00e4\u00e4neen kertomassa senhetkist\u00e4 sijaintiaan ja kuulumisiaan.\u00a0 Marraskuun alussa k\u00e4ynnistettiinkin valtakunnallinen \u00c4l\u00e4 kailota \u2013kampanja, jossa suomalaisia kehotetaan puhumaan v\u00e4hemm\u00e4n, tai ainakin hiljempaa. Mutta k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4n puhumisen buumissa ei ole kyse uudesta ilmi\u00f6st\u00e4. Kun espanjalainen kirjailija Angel Ganivert kirjoitti Espanjan konsulina ollessaan 1800-luvun lopulla Suomen kokemuksistaan teoksen Suomalaiskirjeit\u00e4, h\u00e4n kummasteli sit\u00e4, ett\u00e4 kaikilla pit\u00e4\u00e4 olla puhelin \u2013 siis jo 1800-luvun lopulla! Puhelin on Suomessa melkein yht\u00e4 yleinen kuin keittov\u00e4lineet, kirjoitti Ganivert.<\/p>\n
On v\u00e4h\u00e4puheisuudessa per\u00e4\u00e4kin. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi esimerkiksi suomalaisten ja ruotsalaisten toimintakulttuurissa. Kun ruotsalaiset keskustelevat ongelmista pitk\u00e4\u00e4n, suomalaiset tekev\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 nopeasti ja panevat ne toimeksi. T\u00e4m\u00e4n pragmaattisuuden \u2013 toimitaan, ei puhuta- pani merkille \u00e4sken mainitsemani Ganivert, sill\u00e4 h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4steli materialistista kehityst\u00e4mme.\u00a0 H\u00e4n kirjoitti: Tuskin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pannaan painoa perhe-el\u00e4m\u00e4lle, rakkaussuhteille, yst\u00e4vien keskeiselle seurustelulle, vaan pyrit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiallisesti laajentamaan rautatieverkostoa, kohentamaan maanteiden kuntoa sek\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n postia, lenn\u00e4tint\u00e4 ja kauppaa. Kaiken t\u00e4m\u00e4n ohella h\u00e4n kummasteli naisten n\u00e4kymist\u00e4 kaikkialla, n\u00e4iden osallistumista yhteiskunnalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja naisten miesm\u00e4isyytt\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4kyi mm. polkupy\u00f6r\u00e4ilyn\u00e4.<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4puheisuuden ohella suomalaisten mentaliteettiin liitet\u00e4\u00e4n usein my\u00f6s itsetunnon puute. Nokiat, r\u00e4ikk\u00f6set ja forssellit eiv\u00e4t tunnu riitt\u00e4v\u00e4n meille Suomi-kuvan kiillokkeeksi, vaan tarkkailemme aina identiteetti\u00e4mme sen kautta, mit\u00e4 muut meist\u00e4 ajattelevat, mit\u00e4 kukakin valtion p\u00e4\u00e4mies on sanonut suomalaisesta ruoasta tai kuinka moukkamaisella suomalaisella korostuksella urheilut\u00e4hti on v\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt englantia lehdist\u00f6tilaisuudessa tai miten ep\u00e4muodikas laukku rouva presidentill\u00e4 oli kuninkaallisten kemuissa.<\/p>\n
Suomi-kuvan pohtiminen ei ole uusi asia, sill\u00e4 Suomelle kysymys yleisen mielipiteen sympatioista on ollut oleellinen vuoden 1899 helmikuun manifestiin liittyv\u00e4st\u00e4 kulttuuriadressista l\u00e4htien. Merkityksellinen Suomi-kuvan muutos tapahtui oikeastaan jo 1800-luvun alussa, jolloin voimistui keskeinen Suomi-k\u00e4sitys, tietoisuus Suomesta Ven\u00e4j\u00e4n rajamaana.<\/p>\n
Uhatun rajamaan asema on vaihtunut arkip\u00e4iv\u00e4iseen Euroopan Unionin j\u00e4senyyteen. Se on tuonut meid\u00e4t kartoille, tilastoihin, vertailuasteikkoihin ja yhdeksi nimeksi muiden joukkoon kaikissa unionimaissa. Suomen kehitys tuntemattomasta Ven\u00e4j\u00e4n suuriruhtinaskunnasta t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen on vertaansa vailla oleva menestystarina.<\/p>\n
Odotatte varmaan, ett\u00e4 lopulta siirtyisin puhumaan suomalaisesta sisusta, tuosta suomalaisuuden ikiaikaisesta ytimest\u00e4. Mutta oikeastaan sisua, jolla nyky\u00e4\u00e4n tarkoitetaan sitkeytt\u00e4, kyky\u00e4 siet\u00e4\u00e4 tai kest\u00e4\u00e4 koettelemuksia, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, on vasta satakunta vuotta sitten alettu pit\u00e4\u00e4 nimenomaan sellaisena suomalaisten ominaisuutena, jota ei tavata muiden kansojen keskuudessa. Agricolan kirjoituksissa \u2013 siis jo 1500 -luvulla – sisu merkitsi ihmisen sisint\u00e4, h\u00e4nen fyysist\u00e4 ja henkist\u00e4 luonnettaan. Siihen aikaan sanottiin ett\u00e4 Silm\u00e4t sisun ilmoittavat, mik\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 silm\u00e4t ovat sielun peili. Mutta kyll\u00e4 sisua on j\u00e4ljell\u00e4 suomalaisissa, jos ei ihmisten luonteessa niin ainakin kuorma-autojen, pastillien ja urheiluseurojen nimiss\u00e4.<\/p>\n
Suomen ulkoiselle kuvalle on keskeist\u00e4 se, millaisina me suomalaiset itse itse\u00e4mme pid\u00e4mme. Tampereen yliopistossa toimitetussa julkaisussa El\u00e4v\u00e4n\u00e4 Euroopassa tutkijat v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 monet luonnehdinnat suomalaisuudesta ovat pitk\u00e4aikaisia ja joukkotiedotuksen yll\u00e4pit\u00e4mi\u00e4 kulttuurisia harhakuvia. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin menev\u00e4 oman kansallisuuden v\u00e4h\u00e4ttely ja huono itsetunto eiv\u00e4t vastaa muiden kansallisuuksien saamaa kuvaa suomalaisista, vaikka me mielell\u00e4mme tyrkyt\u00e4mmekin sellaista kuvaa itsest\u00e4mme. Suomalaisten itsetunto on kohdallaan. Pohjalaiset osaavat pukea sen sanoiksi: Vaikka kuinka naamansa t\u00e4ll\u00e4\u00e4s, niin aina pakkaa oleen eruksensa.<\/p>\n
Olemme monella mittarilla mitattuna menestynyt, onnekas kansa. Aina ei ole ollut n\u00e4in onnellisesti. Ei tarvitse menn\u00e4 ajassa taaksep\u00e4in kuin 50 vuotta, niin kurjaa on ollut, ainakin, jos uskomme kirjailija Hannu M\u00e4kel\u00e4\u00e4. H\u00e4n kirjoittaa novellissaan Ennen oli kurjaa n\u00e4in:<\/p>\n
Televisiota ei ollut olemassa. Istuttiin olohuoneen sohvalla ja tuijotettiin tyhj\u00e4\u00e4 sein\u00e4\u00e4. Siksi vanhat tapettimallit ovat niin kirjavia. Tosiel\u00e4m\u00e4\u00e4 jouduttiin harjoittamaan itse, koska ei n\u00e4hty tosi-TV:t\u00e4.<\/p>\n
Kaupasta ei saanut keskaria, ei hampurilaisia eik\u00e4 pitsoja.<\/p>\n
Jouduttiinkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n selvin p\u00e4in jopa teini-ik\u00e4\u00e4n saakka. Ravinnoksi jouduttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lihapullia, hernekeittoa, l\u00e4skisoosia, silakkalaatikkoa ja ruisleip\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pysyttiin laihoina, jopa s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4n solakoina.<\/p>\n
Miten onnistui naimisissa oleminen, kun ei ollut parisuhdeneuvojia? Eih\u00e4n siit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 seurannutkaan. Ihmiset joutuivat el\u00e4m\u00e4\u00e4n lamaantuneina eiv\u00e4tk\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet kasvaa erilleen vaan kitkuttelivat yhdess\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Miten nuoriso pystyi kommunikoimaan, kun ei ollut tekstiviestej\u00e4? Ei tietenk\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n, mutta ennenh\u00e4n puhuminen oli hopeaa ja vaikeneminen kultaa.<\/p>\n
Esikuvinaan nuoriso joutuikin ihailemaan historian sankareita, kirjailijoita, taiteilijoita ja pitk\u00e4nmatkan juoksijoita, kun ei ollut it- ja j\u00e4\u00e4kiekkomiljon\u00e4\u00e4rej\u00e4.<\/p>\n
Oli se k\u00f6yh\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n
N\u00e4in Hannu M\u00e4kel\u00e4; ei siis kurjuutta kummempaa, kuten suomalainen sanonta asian ilmaisee.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomalaisia on aina pidetty v\u00e4h\u00e4puheisina. V\u00e4h\u00e4puheisuutta on selitetty luterilaisuudella ja sill\u00e4, ett\u00e4 me olemme el\u00e4neet yhten\u00e4 kansana eristyksiss\u00e4 muista. Jaetut el\u00e4m\u00e4nkokemukset ja samanlaiset olosuhteet tuottavat yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. Mihin siin\u00e4 en\u00e4\u00e4 sanoja tarvitaan? Sanalaskuissakin sanotaan: Puhumatta paras \/ Hiljaa hyv\u00e4\u00e4 tulee.\/ Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Savolaiset ja karjalaiset eiv\u00e4t kuitenkaan tunnista itse\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4puheisiksi. Suomalaisten v\u00e4h\u00e4puheisuus onkin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_uag_custom_page_level_css":"","footnotes":""},"categories":[39,40],"tags":[],"class_list":["post-1376","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheita-juhlayleisolle","category-puhepankki"],"uagb_featured_image_src":{"full":false,"thumbnail":false,"medium":false,"medium_large":false,"large":false,"magazine-cw3":false,"magazine-cw6":false,"magazine-cw9":false,"magazine-cw12":false,"magazine-thumb":false,"magazine-toc":false,"1536x1536":false,"2048x2048":false,"gform-image-choice-sm":false,"gform-image-choice-md":false,"gform-image-choice-lg":false},"uagb_author_info":{"display_name":"Admin","author_link":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/author\/toni-lehtinen\/"},"uagb_comment_info":0,"uagb_excerpt":"Suomalaisia on aina pidetty v\u00e4h\u00e4puheisina. V\u00e4h\u00e4puheisuutta on selitetty luterilaisuudella ja sill\u00e4, ett\u00e4 me olemme el\u00e4neet yhten\u00e4 kansana eristyksiss\u00e4 muista. Jaetut el\u00e4m\u00e4nkokemukset ja samanlaiset olosuhteet tuottavat yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4. Mihin siin\u00e4 en\u00e4\u00e4 sanoja tarvitaan? Sanalaskuissakin sanotaan: Puhumatta paras \/ Hiljaa hyv\u00e4\u00e4 tulee.\/ Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Savolaiset ja karjalaiset eiv\u00e4t kuitenkaan tunnista itse\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4puheisiksi. Suomalaisten v\u00e4h\u00e4puheisuus onkin…","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1376","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1376"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1376\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2038,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1376\/revisions\/2038"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1376"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1376"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/suomenrehtorit.fi\/web\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1376"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}