Monissa gallupeissa ihmisiltä on kysytty, mikä on ihmisen paras ikä. Netistä löysin seuraavia kommentteja. Nainen, 32v. ”Minusta paras ikä on aina nyt. Jos asian jotenkin muuten kokee, ihminen ei elä täyttä elämää. ”Paras ikä on se mitä juuri elät, on jo muistoja riittävästi, mutta silti piisaa haaveita.” ( mies 44v.). Erään nuoren miehen mielestä paras ikä on vauvaikä, ”koska silloin ei tajuu mitään.” Eräs 52-vuotias nainen tiivisti ajatuksensa: ”Ironiaa sekin, että moni asia jäi nuorena tekemättä ei ollut varaa ja piti hommata jotain fiksua duunia. Nyt olisi varaa, muttei aikaa (kiitos sen fiksun duunin) ja hieman jo pelottaa, että kohta olisi varaa ja aikaa, muttei enää tarpeeksi liikuntakykyä. ”
Olipa ikä mikä tahansa, ihminen muuttuu koko ajan. Myönteisen kehityksen voi nähdä viisauden lisääntymisenä, persoonallisuuden kehittymisenä ja psyykkisenä rikastumisena. Ikä ei tee ihmisistä samanlaisia. Nykyään ei tarvitse käyttäytyä tietyllä tavalla tietyn ikäisenä. Ei ole itsestään selvää, miten vanheta.
Ennen nykyteknologiaa vanhoilla ihmisillä oli yhteisössä se rooli, mikä nyt on tiedotusvälineillä. Vanhukset tarjosivat elämänkokemuksen ja tiedollisen perustan, johon yhteisö turvautui.
Elämänkokemusta ei voi arvostaa ennen kuin sitä on itsellä riittävästi. Murrosikä on hyvä esimerkki siitä, miltä nuorista tuntuu. Eräskin nuori arveli, että vanhemmalla sukupolvella ei ole yhtään toimivaa aivosolua päässään. Elämänkokemuksen myötä suhteellisuudentaju lisääntyy. Jokainen meistä vanhemmista huomaa, että vaikeisiin asioihin alkaa suhtautua eri tavalla, koska on kokemusta siitä, että on kestänyt vaikeita tilanteita aikaisemminkin ja todennäköisesti selviää niistä tulevaisuudessakin.
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Parkkinen selvitti joitakin vuosia sitten, kuinka paljon suomalaiset eri-ikäisinä toisaalta saavat yhteiskunnalta ja toisaalta
maksavat yhteiskunnalle. Parkkinen tavallaan kartoitti ihmisen elämänkaaren taseen. –
Syntyessään suomalainen aiheuttaa yhteiskunnalle noin 20 000 euron menot. Melkoinen velkataakka n. 50- centtiselle miehen- tai naisenalulle! Toisaalta vauvakin alkaa lyhentää velkaansa eli maksaa veroja käyttäessään vaippoja ja lastenruokia, joihin sisältyy arvonlisäveroa. Lapsella on myös tuloja, sillä vanhemmille maksettavaa lapsilisää voidaan pitää lapsen tulona. Parkkinen laskee, että suomalainen on 24-vuotiaana saanut yhteiskunnalta keskimäärin 170 000 euroa.
Jos taskunpohjallanne ei tunnu mikään kilisevän eikä kahisevan, tilanne selittyy sillä, että pääosa tuosta rahasummasta on tullut ikään kuin vaihdantatalouden tavalla: pikkulapsi käyttää päivähoitopalveluja ja myöhemmin lapset ja nuoret käyttävät koulutuspalveluja . 24-vuotias suomalainen on tuottanut yhteiskunnalle selvää rahaakin – ainakin arvonlisäveroina, usein myös tuloverona sekä sosiaaliturvamaksuina.
Parkkisen laskelmien mukaan noin 24-vuotiaana tapahtuu käänne: suomalainen rupeaa maksamaan yhteiskunnalle enemmän kuin hän siltä saa eli hän alkaa maksaa takaisin koulutustaan. Vasta 49-vuotias on maksanut yhteiskunnalle takaisin sen, mitä hän on saanut. Noin 59 vuoden iässä tulovirrat kääntyvät taas niin päin, että yhteiskunta ”antaa” keskimääräiselle suomalaiselle enemmän kuin tämä maksaa veroja ja erilaisia maksuja.
70-vuotiaana puntit ovat jälleen tasan. Tämän jälkeen yhteiskunnan menot kasvavat ja lopputuloksena suomalainen jää voitolle. Ensisijaisesti se johtuu siitä, että ikääntynyt väestö käyttää paljon terveyspalveluja. Oli niin tai näin, tämän laskelman mukaan on onni syntyä suomalaiseksi.
Hyvät kuulijat, miltähän tulevaisuuden tase näyttää?
Ihmisten elinikä on parantuneen terveydenhoidon ja entistä terveellisempien elämäntapojen ansiosta pidentynyt teollistuneissa maissa viimeisen sadan vuoden aikana jopa 30 vuotta. Eliniän nousulle ei näy loppua. Väestötieteilijät sanovat, että muutaman sadan vuoden sisällä tulee ihmisiä, jotka elävät 140-150-vuotiaiksi. YK:n tilastojen mukaan satavuotiaita arvioidaan olevan maailmassa nykyään 135 000, mutta jo 50 vuoden kuluttua noin 2,2 miljoonaa. Miltähän näyttää Parkkisen tapaan tehty laskelma suomalaisen veloista ja saatavista v. 2058?
Tuossa äskeisessä ”taseessa” suuri osa kansalaisten saamisista muodostui koulutukseen liittyvistä palveluista. Perinteiseen elämänkaareen, jolla ihmisen elämän eri vaiheita kuvataan, on kuulunut kolmijako: Ensin käydään koulut, sitten ollaan työssä ja viimeisenä ollaan eläkkeellä, vapaalla.
Turun iltalukiossa– kuten muissakin aikuislukiossa – on jo vuosikymmeniä tiedetty, että kolmijako on vanhanaikainen. Elämänpolut ovat mutkaisia ja kouluttautuminen voi ajoittua moneen eri vaiheeseen: lukion käyminen ja ylioppilastutkinnon suorittaminen voi sijoittua työuran rinnalle, monilla jopa eläkeaikaan. Mikään ei estä eläkeläistä jatkamasta opintojaan vielä korkeakouluissakin.
Teissä kohta lakitettavissa on perinteisen koulutuspolun kulkeneita, on teitä, jotka olette hakeneet ensin elämänkokemusta ja –viisautta ja vasta varttuneempina suoritatte lukio-opinnot ja ylioppilastutkinnon tai teitä, jotka tulette suomalaisen koulutuksen piiriin muita väyliä pitkin. Tämä kirjavuus on rikkautta, josta aikuislukiot ovat ylpeitä. Meillä ei iällä ole merkitystä. Kouluyhteisömme on ollut – niin uskallan toivoa – teille opiskelijoille innostava ja kannustava oppimisen paikka. Tästä osoitan kiitokset opettajille, opinto-ohjaajalle ja muulle henkilökunnalle. Uskon, että rehtorikollegani päivälukioista voivat osoittaa samat kiitokset omalle työyhteisölleen.
Aloitin puheeni muutamalla kommentilla siitä, mikä on paras ikä. Mutta mikä on paras ikä koulutukseen?
Paras ikä koulutukseen on tässä ja nyt – jokaiselle ajallaan. Elämän kulkuun pitäisi suhtautua kuten Nalle Puh: Kysymykseen, mikä on hyvää tässä elämässä tai mistä hän pitää eniten, Nalle Puh vastaa näin:
– Vaikka Hunajan syöminen on todella mukavaa, sitä ennen on hetki, joka on vielä parempi.
Arvoisat abiturientit! Teillä on käsillä tuo sitä ennen hetki, hetki ennen unelmienne täyttymystä, valkolakin päähän painamista. Koska hetki sitä ennen on parasta, nautimme siitä vielä hetken ja kuuntelemme X:n musiikkiesitystä.