Useat uudistukset koulussa liittyvät teknologiaan. Tietokoneen käyttö, sosiaalinen media sekä digimaailma eivät varauksetta ilahduta kaikkia.
Moni haikailee aikaa ennen Internetiä. Eräs toimittaja päätti ryhtyä digipaastoon, mennä karkuun internettiä pois Facebook-koukusta, klikkauskierteestä ja älypuhelimen ainaisesta läsnäolosta. Alun innostuksen jälkeen hän huomasi, että itsestään selvät asiat muuttuivat vaikeiksi. Tietoa ei löytynytkään noin vaan tarvittaessa, Facebook-ystäviäkään ei tullut tavattua kahviloissa, kirjeiden kirjoittaminen ja postittaminen tuntui työläältä ja lankapuhelimen käyttö jumiutti toimittajan pysymään paikoillaan. Toimittaja päätti palata takaisin nettimaailmaan, ja pitää silloin tällöin digipaastoja.
Nettiriippuvuus kuormittaa varmasti meitä jokaista. Vähintä mitä voisimme tehdä, on viettää kesäloma ilman tietotekniikkaa. Tai no ainakin viikko. Silloin tulee myös testattua, kuka tai mikä hallitsee elämäämme.
Monet ovat olleet huolissaan esimerkiksi käsialan huononemisesta jopa sen katoamisesta tietotekniikan myötä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tavoitteena, että oppilaat osaavat lukea kaunokirjoitusta ja allekirjoittaa sillä nimensä. Siellä kuitenkin arvellaan, että tulevaisuudessa sekään ei ole enää välttämätöntä.
Yhdenmukainen kaunokirjoitus Suomessa on peräisin vuodelta 1932, jolloin luotiin yhtenäinen varsin koukeroinen mallikirjaimisto, jossa tavoitteena oli kirjoittaa kukin sana nostamatta kertaakaan kynää paperista. Yläluokka vastusti yhtenäistä mallikirjaimistoa, sillä se koettiin liian tasapäistäväksi. Käsiala oli yhteiskunnallisen aseman mitta, joka kuvasi kirjoittajansa yksilöllisyyttä. Vallasväki mietti tarkkaan jokaista silmukkaa ja koukeroa. Kun kaunokirjoitusta alettiin opettaa kaikille samalla tavalla, sen merkitys sosiaalisen aseman korostajana katosi. Ehkä kohta palaammekin lähtötilanteeseen ja harvinaistuva käsin kirjoittaminen ja käsiala saa takaisin samantyyppisen statuksen kuin mitä sillä ennen oli.
Käsialan huononemisen ohella olemme varmaan kaikki huomanneet, että lukeminen on tietotekniikan myötä muuttunut. Samoin ajattelumme. Keskittymiskyky on olematonta. Emme pysty enää syventymään kirjaan. Jo parikymmensivuisen artikkelin lukeminen yhteen menoon on vaikeaa.
Internet muuttaa tapaamme ajatella, muistaa ja lukea. Se totuttaa meidät nettilogiikkaan, jossa pikaiset silmäykset ja nopea liike ovat ainakin tietotyöläiselle valtaisan tietotulvan takia elinehto.
Monet haluaisivat yhdistää perinteisen ja uuden elämäntavan parhaat puolet. Nykyisistä mukavuuksista halutaan pitää kiinni ja samalla halutaan säilyttää ne perinteet ja arvot, jotka ovat vaarassa kadota. Näin syntyy hybridielämäntapa, joka antaa meille enemmän merkitystä, mukavuutta ja tyydytystä – elämänlaatua.