Puhe kevään 2004 ylioppilaille Kimmo Laitinen

Arvoisat ylioppilaat, vanhemmat ja muu juhlaväki. Usein ihmisen arvoa mitataan saavutuksilla. Jo pieni lapsi saa kiitosta, jos hän osaa suorittaa annetut tehtävät hyvin ja voi tuoda kotiin näytettäväksi hyviä arvosanoja sisältävän todistuksen.

 

Vastalakitetut ylioppilaat ovat suorittaneet lukion oppimäärän, vähintään 75 kurssia, ja ylioppilastutkinnon. Heidät on arvioitu, ja tulokset voi lukea todistuksista. On kuitenkin tärkeää, että todistuksen arvosanoja katsottaessa ei unohdeta, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen persoonallisuus. Jokainen on hyvä jossakin; ällien määrä ylioppilastodistuksessa ei määritä ihmisen arvoa. Haluankin antaa tuoreille ylioppilaille kiitosta siitä, että he ovat kaikki selviytyneet lukiotaipaleestaan.

 

Lainaus päättyy.

 

Kiitokset teille myös siitä, että pystyin tänä vuonna aloittamaan puheeni tällä teiltä penkkaripäivänä saadulla puheella. Fraaseista ja aurinkoisesta juhlatunnelmasta koostuva puhe on hyvä pitää varalla, jos puheen tekemisessä tulee tavanomainen kiire, ei ole aikaa paneutua sanottavaan tai ei halua antaa ihmisille ajateltavaa. Hyviä puheita tähän tarkoitukseen löytää myös netistä. Toisten tuottamien ajatusten plagiointi ei ole puheiden pitäjille sen vieraampaa kuin lukiolaisille kirjaesitelmien ja tutkielmien tonkiminen kotisivujen kaatopaikalta. Siisti asettelu ja yliopistotason lähdeluettelot tosin joskus haiskahtavat, varsinkin jos samaa ydinvoimaesitelmää tarjotaan opettajalle vuodesta toiseen.

 

Internetin ihmemaa on lähes kaikkien saavutettavissa. Paikka, jossa on jokaiselle jotakin halusi sitä tai ei. Todellinen runsaudensarvi; kuin uusi manner, josta voi löytää pikkutarkkaa tietoa, sana- kuva- ja säveltaidetta, vähemmistöjen ja toisinajattelijoiden sananvapautta mutta myös rikollisuutta, huijausta, panettelua, seksuaalista alistamista ja väkivaltaa. Yksittäisten maiden tai edes valtioiden yhteenliittymillä ei voida rajoittaa mitä näkymättömien bittivirtojen ja kasvavien kaistanleveyksien maailmasta löytyy. Kaikkea on tarjolla edulliseen hintaan.

 

Mihin koulua ja varsinkaan yleissivistystä enää tarvitaan? Kone päälle, selain auki ja googlettamaan niin maailman ongelmat ratkeavat. Miksi opetella Pythagoraan antiikkista lausetta, kun haku löytää  368 000 linkkiä 0,24 sekunnissa? Jos kieli rajoittaa, niin pelkästään suomenkielisiä löytyy jo 887 sivua. Häviämme tosin tanskalle, jonka kauniilla kielellä linkkejä löytyy noin 2300. Lopetetaan saman tien sodat: ”stop war”-linkkejä noin 60 000, ratkaistaan nälänhätä: hunger yli 4 miljoonaa osumaa ja laitetaan kuntoon vielä ihmisoikeudet: 8,4 miljoonaa sivua. Kaikkeen tähän kului netissä aikaa alle kaksi minuuttia, mitähän huomenna tekisi? Ai niin, jos poistaisi väestönkasvun ongelmat, löytäisi ratkaisun syöpään, aidsiin ja ylipainoon, hakisi ehtymättömän energialähteen, pelastaisi muutaman eläinlajin, kloonaisi dinosaurukset ja lopettaisi saastuttamisen maailmasta. Ne voisi tehdä, jos telkusta ei tule mitään kiinnostavaa ja sattuu satamaan.

 

Nämä raflaavat esimerkit lienevät riittäviä osoittamaan, ettei kaikkia ongelmia voida ratkaista ilman omaa ponnistelua. Yleissivistys antaa konkreettiset välineet asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen vaatii tietoja monelta elämänalalta ja riippumatta tulevasta erityistaitoja antavasta opiskelusta tarvitaan perustietoja myös kontaktipinnoista muihin aloihin. Hyvä asiantuntija tuntee oman alansa lisäksi toiminnan vaikutukset ja rajoitukset, jotka toimintaympäristö asettaa.