Hyvät ylioppilaat ja juhlaväki.
On suuri ilo ja kunnia olla jakamassa ylioppilastutkintotodistuksia jälleen uudelle ikäluokalle. Olette jatkumoa maassamme yli 160 vuotta jatkuneessa perinteessä, jossa tietojanne on arvioitu ja ne on todettu riittäviksi ylioppilastutkinnon läpäisyyn. Tänä päivänä kanssanne samanlaisessa tilanteessa on noin 27 000 uutta ylioppilasta. Reputtamisen takia lakki jää tänä keväänä saamatta 1700 nuorelta.
Kyselin alkuviikosta opettajien huoneessa ideoita tähän puheeseen. Paikalla olleilta opettajilta nousi ensimmäisenä ajatuksena esille vastuun ottaminen ja sen kantaminen. Käynnissä ollut keskustelu muutamasta toisen vuoden opiskelijasta toi tuon asian ensimmäisenä kaikkien mieleen. Keskustelun aiheena olleet opiskelijat eivät olleet pitäneet kiinni sopimuksista ja lupauksistaan. Kevään viime metreillä oli iskenyt laiskuus ja muut asiat olivat olleet kiinnostavampia kuin opiskelutehtävien palauttaminen tai paikallaolo sovitussa paikassa sovittuun aikaan.
Pienen pohdinnan jälkeen kuitenkin hylkäsin ajatuksen vastuunkannosta puheen teemana. Tänään valmistuneet ovat niitä opiskelijoita, jotka ovat joko oma-aloitteisesti tai opettajien ja kotiväen painostuksesta ymmärtäneet kantaa vastuuta opinnoistaan ylioppilaslakkiin saakka. Miksi puhua vastuusta nuorille, jotka ovat tuon jo pitkälti ymmärtäneet? Tulevaisuuden vastuu on jo tarpeeksi raskas taakka sälyttää nuoren hartioille.
Kävin toukokuun alussa opastetulla luontoretkellä Kurjenrahkan kansallispuistossa. Vesisateessa kuuden kilometrin kävely pitkospuilla oli hyvää vastapainoa tietokoneella istumiseen toimistossa. Erityisesti luonto-oppaan asiantuntemus ja innostuneisuus suosta teki itseeni vaikutuksen. Vaikka olen vaeltanut ja liikkunut luonnossa paljon, en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan suon merkitystä tai asioita, joita sen kautta voi oppia.
Soita on noin kolmannes Suomen maapinta-alasta, kun mantereiden pinta-alasta suota on noin 5%. Ei ihme, että maamme nimikin sisältää suon. Vaikka useat suotyypit ovat vähäravinteisia, ovat suot luonnon monimuotoisuudeltaan ällistyttäviä. Luonto ja evoluutio ovat löytäneet kasveille keinot tulla toimeen vähällä niin ravinnon kuin lämmönkin suhteen.
Emme elä tropiikissa. Maamme leveysasteilla kesä on lyhyt ja valoa vuoden aikana vähän. Suo on eri kasvilajien selviytymistaistelua siinä ympäristössä, joka niille on sattunut. Sama männynsiemen voi kasvaa upeaksi ikihongaksi osuessaan ravinteikkaaseen maahan, mutta jää suolla parhaimmillaan kitukasvuiseksi käkkäräksi. Sopeutuminen ja selviytymiskeinojen kehittäminen ovat aina läsnä luonnossa, erityisesti suolla.
Miten soiden ekologia liittyy uusiin ylioppilaisiin? Mitä tekemistä rehtorin satunnaisella korpivaelluksella on valkoisena hohtavien uusien lakkien kantajien kanssa?
Maamme sijaitsee Euroopasta katsottuna kaukana pohjoisessa. Meillä ei ole merkittäviä luonnonvaroja ja välimatkat ovat pitkiä. Tuotantokustannukset ovat muita maita korkeammat lähes kaikilla aloilla, eikä yrittämistä ole tehty helpoksi ainakaan säädösten vähäisyydellä. Siitä huolimatta maassamme on elämää ja uskoa tulevaisuuteen. Työpaikkojen vähenemisestä ja julkisen talouden ahdingosta huolimatta Suomessa on nuoria, jotka haluavat opiskella itselleen ylioppilastutkinnon ja hakevat sen jälkeen opiskelupaikkoja valmistuakseen eri ammatteihin. Eikö olisi vain helpointa luovuttaa ja luottaa yhteiskunnan tukiverkkojen kestävän vielä sinutkin?
Sopeutuminen ja selviytyminen ovat kummallisia asioita. Luonnossa, erityisesti soilla se ohjaa käyttämään hyväksi vähäisenkin lämmön, valon ja ravinteet. Jos yksikään kitukasvuisen männyn siemen ei tänä vuonna itänyt, niin yritetään uudestaan ensi vuonna. Jos vettä oli kasvukautena liikaa tai liian vähän, niin odotetaan otollisempaa hetkeä ja keskitytään selviytymään ankarasta talvesta. Kasvit eivät anna periksi. Vuosi toisensa jälkeen ne pystyvät kasvamaan ja lisääntymään vaatimattomissa oloissa. Ne ovat kehittäneet keinoja selviytyä ilman ulkopuolista tukea ja ainoastaan omiin kykyihinsä luottaen.
Emme voi ennustaa maailmanpolitiikan tulevaisuutta sen paremmin kuin talouden lasku- ja noususuhdanteita. Varmaa on ainoastaan se, että tulevaisuudessakin vaihteluja talouselämässä tulee olemaan. Ainoa keino varautua tulevaan on pitää tiedot ja taidot ajan tasalla muutoksen tullessa. Kun otollinen hetki koittaa, kannattaa olla nopeasti liikkeellä ja hyödyntää positiivinen kehitys työpaikoista kilpailtaessa.
Tällä hetkellä maamme julkinen talous on alamaissa ja uusi hallitus pyrkii parhaansa mukaan selviytymään tilanteesta. Investointeja ei ole, eivätkä teollisuuden rattaat jauha suurimmalla mahdollisella volyymilla. Vasta lukiosta valmistuvien lukiolaisten kannalta tilanne kannattaa hyödyntää jatko-opintojen parissa. Hankkikaa itsellenne sellainen ammattitaito, joka on kovaa valuuttaa tulevaisuudessa. Osoittamalla kyvykkyytenne opinnoissa osoitatte myös tuleville työnantajille pystyvänne oppimaan uusia asioita nopeasti. Voi olla, että paras mahdollisuus työllistyä on luoda itse oma työpaikka. Joka päivä maailmassa syntyy uusia ideoita, jotka saattavat muuttaa työelämän pelisääntöjä. Mikään ei estä ketä tahansa teistä löytämästä tilaisuutta, johon tarttumalla voitte auttaa itsenne lisäksi myös muita ihmisiä. Olkaa optimistisia, kulkekaa silmät avoinna ja kehittäkää itseänne.
Kuten alussa totesin, valkolakki osoittaa teidän jo oppineen jotakin vastuunkannosta. Se, millaisia arvosanoja papereissanne on, ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Muutama puoltoääni saattaa toki erottaa teidät haaveilemastanne opiskelupaikasta, mutta entä sitten? Jos suon kasvitkin löytävät keinot, niin mikseivät sitten yleissivistyksen huipulla olevat ylioppilaat? Uskon vakaasti, että jokainen teistä löytää paikkansa elämässä ja selviytyy myös tulevaisuuden haasteista. Onnea matkaan!