Hyvät ylioppilaat, läsnäolijat. Olemme saaneet lukioomme jälleen kolme uutta ylioppilasta, joiden lakittaminen on koulumme tavan mukaisesti yhdistetty itsenäisyysjuhlaan. Itsenäisyyden juhliminen sopiikin uusille isänmaan toivoille hyvin. Lakin sisäpuolihan on koristeltu maamme lipun värein tai joskus myös kotimaakunnan värein.
Koulutusta on maassamme pidetty aina suuressa arvossa ja se on pyritty takaamaan oikeudeksi kaikille kansalaisille. Koulutuksen kautta on voitu edetä yhteiskunnassa ja saavuttaa ammatti, joka on suonut turvallisuutta ja taloudellista vakautta perheelle. Jos opiskeluintoa on riittänyt, on lahjakkaiden nuorten eteneminen mahdollistettu kodin taloudellisesta tilanteesta huolimatta erilaisten opintotukijärjestelmien kautta. Suomalainen yhteiskunta on pyrkinyt kohti tasa-arvoista koulutusjärjestelmää takaamalla opiskelupaikkojen riittävyyden kaikkialla maassamme.
OECD-maiden PISA-koulutustutkimus on jo kaksi kertaa antanut maamme peruskoulujärjestelmälle huippuarvosanan. Tutkimus koulutaidoista on tehty niin luotettavasti kuin parhaat asiantuntijat maailmassa voivat tehdä, eikä hämmästyttävän hyviä tuloksia voi selittää tutkimusvirheillä tai kotikenttäedulla. Vuoden 2003 tutkimuksessahan Suomi oli maailman paras 15-vuotiaiden lukemistaidoissa ja tieteessä, toinen matematiikassa ja kolmas ongelmanratkaisussa. Edellämme olivat vain Hong Kong ja Korea. Tutkimuksen myöhemmässä analyysissä huomattiin hyvän menestyksen olleen heikoimpien opiskelijoiden hyvässä tasossa. Koulutuksemme kykenee ilmeisesti estämään tiedollisen syrjäytymisen melkoisen hyvin ja opettamaan perusasiat hyvin tai vähintäänkin kohtalaisesti koko kansalle.
Peruskoulun jälkeisestä ajasta ei ole olemassa yhtä tarkkaa kansainvälistä vertailua. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen antamaa opetusta ei ole enää yhtä helppoa vertailla toisistaan yhä enemmän eroavissa koulutusjärjestelmissä. Matematiikkaolympialaiset tai World Skills-kilpailut kertovat eri maiden huippuosaajien keskinäisestä tasosta, mutta eivät kerro koulutuksen laadusta. Miljardin kiinalaisen joukosta löytyy varmasti huippuosaajia missä tahansa lajissa helpommin kuin viiden miljoonan suomalaisen pienestä kansasta. Suomalaiselle lukiokoulutukselle on toki imartelevaa, että luokattomuuttamme ja kurssimuotoisuuttamme kokeillaan Kiinassa n. 90 miljoonan asukkaan kantonissa, jonka avainkoulujen rehtorit koulutetaan maamme koulujärjestelmän saloihin kuluvan vuoden aikana. Mikäli kokeilu onnistuu, on mahdollista että lukioittemme toimintatapa levitetään koko Kiinaan.
Yhteiskunnan hyvinvointi vaatii toki huippuosaajia, mutta se vaatii myös työnsä hyvin tekeviä ”taviksia”. Mitä kykenevämpiä ja sinnikkäämpiä kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat, sitä varmemmin kansakunta kohtaa talouskasvun. Jos yhteiskunta ei pysty huolehtimaan kaikille jäsenilleen yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutukseen tai antaa liian helposti periksi koulutuksesta syrjäytymiselle, saattaa seurauksena olla vaikkapa Ranskan levottomuuksien kaltaisia ilmiöitä. Yhteiskuntarauha on uhattuna, eikä tulevaisuus näytä valoisalta.
Maamme vakaus ja yhteiskuntaluokkien samankaltaisuus on säästänyt meidät suurilta ongelmilta koko sodanjälkeisen ajan. Työttömyys on ajoittain ollut ainoa suuria massoja koskettanut ongelma, jolla on ollut vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Tuo uhka on edelleen olemassa tuotannon ja teollisuuden globalisoituessa ja työpaikkojen siirtyessä maihin, joissa palkkataso on alhaisempi.
Kuntien ylläpitämä yleissivistävä koulutus on kohtaamassa uudenlaisia haasteita. Väestön keskittyminen kaupunkien ympäristöön ja pienenevät nuorten ikäluokat asettavat varsinkin maaseutumaisten kuntien koulupalvelurakenteen tiukkaan tarkasteluun. Viikon kuluttua Hollolan valtuusto saa päätettäväkseen pienen Kastarin koulun kohtalon. Vaikka koko valtuusto on strategiassaan vuosi sitten sitoutunut 1 – 3 koulun lakkauttamiseen, on käytännön päätöksen tekeminen aina tunteita kuohuttava asia. Onko ainoalla ensi vuoden uudella ekaluokkalaisella pulpetti Kastarissa vai jossakin toisessa koulussa ratkaistaan valtuustossa demokratian pelisäännöillä. Yksilön ja yhteiskunnan edut ovat jälleen ristiriidassa keskenään.
Kunnat ovat yleisemminkin vaikean paikan edessä. Vaikka oppilaat ovat vähentyneet, on kustannusrakenne säilynyt samana. Tilanne koskee myös peruskoulun jälkeisiä toisen asteen opiskelijoita. Päijät-Hämeessä ikäluokan koko pieneni vuosien 2000-2002 välisenä aikana noin 100 opiskelijalla, mutta aloituspaikkojen määrää toisella asteella nostettiin samana aikana 250:llä. Peruskoulun päättäville 2467 päijäthämäläiselle nuorelle oli vuonna 2002 tarjolla 3542 aloituspaikkaa toisella asteella. Tyhjiä pulpetteja oppilaitoksiin jää maakunnassamme siis yli tuhat joka vuosi. Lienee varsin selvää, että tällainen koulutuksen hukkatarjonta tulee kalliiksi, eikä sitä ole mielekästä jatkaa ikuisuuksia.
Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos esittää kuntien välistä yhteistyötä ja alueellista toimintaa ratkaisuksi lähes mahdottoman tuntuiseen yhtälöön. Kaikki koulutustarjonta tulee suunnitella asukkaiden tarpeista lähtien. Perusopetus voi olla kuntien tarjoamaa lähipalvelua, mutta lukiokoulutuksen tulee olla seudullisesti suunniteltua ja johdettua. Yhteisillä sopimuksilla ja innovatiivisilla ratkaisuilla voidaan laadukas opetus taata myös pienissä lukioissa kaupunkien ulkopuolella. Yhteistyömme Orimattilan Erkko-lukion ja Koulutuskeskus Salpauksen Nastopoli-lukion kanssa on jo osoittanut maakunnallisen yhteistyön mahdollisuudet. Lyhyitten kielien tarjoaminen videoneuvottelutekniikalla ja verkko-opetuksen käyttöönotto eri oppiaineissa ovat esimerkkejä tehokkaasta toiminnasta, joka on mielekästä hoitaa yhdessä. Ensi lukuvuonna toiminta laajenee ja mukaan tulevat Asikkala, Padasjoki ja Lahti. Yhteistyössä on hyödynnetty myös Lahden Ammattikorkeakoulun osaamista, joten se on malliesimerkki hyvien käytäntöjen leviämisestä kunta- ja oppilaitosrajoista riippumatta.
Uudet ylioppilaat: Kun koulutaipaleenne alkoi, oli maailma aika erilainen kuin tänään valmistuessanne. Koulu on yrittänyt antaa teille valmiuksia ja taitoja, joilla voitte selvitä myös tulevaisuudessa. Emme kuitenkaan ole ennustajia, vaikka me opettajat mielellämme esiinnymmekin joka alan asiantuntijoina. Emme voi tietää millaisessa maailmassa elämme kymmenen vuoden kuluttua. Mitkä näkyvistä uhkatekijöistä osoittautuvat vakavimmiksi vai löytyykö kokonaan uusia, ennakoimattomia vaikeuksia, joiden ratkaisemiseen teidän panostanne tullaan tarvitsemaan. Tulevaisuudessa monista niistä asioista, joita olette oppineet tulee olemaan hyötyä. Se pohjatieto, jota olette tähän mennessä saavuttaneet, tulee olemaan uuden oppimisen perusta. Mitä paremmin olette sen omaksuneet, sitä helpommin tulette oppimaan uutta myös tulevaisuudessa. Panostakaa elinikäiseen oppimiseen ja itsenne kehittämiseen myös tulevaisuudessa, sillä vain siten voitte selvitä tulevista muutoksista maailmassa. Käyttäkää hyväksenne yhteisöllisyyttä ja jakakaa tietoanne ja ideoitanne ystävienne ja opiskelutovereitten kanssa myös heitä kuunnellen. Avoin mieli on oppimisen tärkein edellytys, loppu vaatii ainoastaan sitkeyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Onnea ja menestystä tulevaisuudelle.