Hyvät vanhat, arvoisat vanhemmat. Penkkariviikko alkaa olla voiton puolella ja abien aamupäivän ilonpito on vaihtunut toisenlaiseen riemuun. Nyt on valta koulussamme vaihtunut ja uusi ikäluokka joutuu vuorostaan kantamaan vastuuta koulun esikuvana olemisesta.
Mitään ihan untuvikkoja nämä vanhat eivät opiskeluissaan ole. Lukiotaipaleestahan on takanapäin jo yli 60 % ja jäljellä on vain vaivaiset 5 jaksoa, joilla kurssiarvosanoja voi parantaa. Tähän mennessä on opittu paljon asioita, joiden yhteydestä toisiinsa ei kaikilla ole vielä käsitystä. Kokonaisuuksien hahmottamiskyvyn pitää vielä kehittyä huimasti, jotta ylioppilastutkinnon kysymysten vaatima kypsyys saavutetaan.
Lukio on henkisen kasvun ja ihmisenä kehittymisen aikaa. Vaikka elinikäinen oppiminen on nykyisin itsestäänselvyys, monet maailmankuvaan vaikuttavat tekijät saavat alkunsa aikuisiän kynnyksellä, lukioaikana. Koti, koulu, ystävät ja tiedotusvälineet muokkaavat osaltaan nuoren ajatusmaailmaa ja mielipiteitä. Asioihin suhtaudutaan suurella tunteella ja intohimolla ja ne jättävät merkittäviä muistoja koko loppuelämään. Kirkas usko siihen, että on olemassa pelkästään oikea tai väärä, pelkästään hyvä tai paha alkaa saamaan kolauksia, kun oma ajattelu kehittyy ja asioita pohditaan yhä syvällisemmin. Nuoruuden idealismi on merkittävä voimavara, vaikka se katoaakin ajan mittaan. Ilman idealismia ei synny vastakkainasettelua, joka puolestaan vaatii perustelemaan oman mielipiteen. Koulu on turvallinen ympäristö opetella elämään ja työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa. Koulu antaa myös mahdollisuuksia erialisille kyvyille ja rohkaisee kaikkia näyttämään parhaat taitonsa.
Keskustellessani tanssit opettaneiden liikunnanopettajien Paula Salosen ja Markku Tähtisen kanssa sain kuulla oppilaista, joille tanssien oppiminen tai rytmissä pysyminen ei ole ollut helppoa. Tilanne tanssilattialla on monelle uusi ja outo. Jos verrataan ryhmässä tanssimista ja matematiikan tuntia niin eron huomaa selvästi. Opiskelija, joka ei ole oppinut edellisen tunnin asioita ei ulkoisesti erotu muista luokassa istuvista. Hän voi istua ja seurata opetusta ymmärtämättä sanaakaan eikä erotu vierustoveristaan, jolle kaikki matemaattiset kaavat ovat kristallinkirkkaita. Tanssiessa kaikki on toisin. Väärään suuntaan lähtevä henkilö erottuu heti joukosta, samoin epätahtiin kävelevä. Parketille mennessä on oltava tiedossa kaikki siellä tarvittava, kurssikoetta tai opettajan arviointia ei tarvita. Uusintakuulustelua ei ole niille, jotka eivät ole ennättäneet kurssin aikana tansseja oppia.
Monelta tansseihin osallistuminen on vaatinut suurta rohkeutta ja itsensä voittamista. Entisillä eväillä ei enää pärjätä, vaan joudutaan laittamaan likoon paljon enemmän. Ryhmä tietää, että heikoimmankin lenkin on opittava ainakin kohtuullisesti, sillä katsojat näkevät kaiken. Tänään kaikkien on onnistuttava vanhemmille ja opettajakunnalle, huomenna yläasteen ja lukion oppilaille ja vielä iltapäivällä tanssimista vertaillaan suurhallilla Lahden lukioihin. Paitsi tanssikuvioita, on ohessa opeteltu myös pukeutumis- ja tapakulttuuria. Vaikka vanhojen tansseja ei vertailla valtakunnallisesti ylioppilaskokeessa, niin opitut asiat saattavat säilyä mielessä mitokondrioiden merkitystä pidempään. Kuka tietää, vaikka osa vanhojen päivää varten opituista asioista olisi jopa tärkeämpiä koko elämän kannalta kuin solunjakautumisen teoria. Solmion sitominen tai hyvä käytös saattaa auttaa työpaikan saamisessa, vaikka jokin biologian knoppi olisikin päässyt unohtumaan lukioajoilta.
Vain vuosi aikaa ja niin paljon opittavaa. Sama problematiikka kohtaa opettajia joka vuosi. Rekkojen lavoilla tänään poistuneet abit palaavat enää muutamaan tenttiin ennen kirjoituksia. Lähes jokaisen tentin jälkeen näen pettyneitä opettajia, jotka pää painuksissa voivottelevat abien tietojen vähyyttä ja huonoa valmistautumista ylioppilaskokeisiin. Ainoa lohtu jolla heitä voin piristää on seuraava ikäluokka, jota voi opettaa paremmin ja joka ehkä pystyy vielä parempiin tuloksiin kuin nyt jo menetetty joukko.
Tänä iltana vanhoina olevista nuorista opettajakunta odottaa paljon. Opiskelusta on saatu hyvin kiinni ja selviä alisuoriutujia on muutama vähemmän kuin edellisessä ikäluokassa. Varsinkin pojista löytyy hyviä opiskelijoita tavanomaista enemmän. Toivottavasti hyvä imu opiskeluun säilyy vielä vuoden, niin kevään 2006 ylioppilasjuhlia voidaan monessa kodissa juhlia hyvin arvosanoin. Tekemistä kuitenkin riittää, sillä nykyisiltä abeilta onnistuivat ainakin kuuntelut yli odotusten. Voi olla että edellisen ikäluokan haaste on varsin suuri, mutta mahdoton se ei silti ole.
Viime viikkojen aikana on lehtien palstoilla käyty kiivasta keskustelua naapurikaupungin lukioverkosta. Lahden päättäjät tekevät kevään kuluessa ratkaisun siitä, missä lukiossa vietetään huomenna viimeistä vanhojen päivää ja onko suurhallilla vuoden kuluttua vähemmän kouluja esiintymässä. Valtakunnallisesti lukioon tulevien määrä on viimeisten kolmen vuoden aikana laskenut 1700 opiskelijalla ja samalla lukioiden aloituspaikat ovat lisääntyneet 300:lla. Kun mukana on vaikuttamassa maassamuutto ja pienenevät ikäluokat on tilanne kestämätön monella muullakin alueella. Lukio on kunnan palvelu kuntalaisille, mutta saako palvelun tuottaminen maksaa mitä tahansa tai olla itsetarkoitus? Yhteiskunnan muuttuessa myös koulutusjärjestelmän on pystyttävä muuttumaan selviytyäkseen sille asetetuista haasteista. Jos se vaatii koulujen yhdistämistä tai yhteistyötä kuntarajojen yli tai muita ratkaisuja on ne tehtävä tarkoituksenmukaisuutta ajatellen, ei tunteiden perusteella.
Kiitokset kaikille tämän tilaisuuden järjestelyihin osallistuneille, kiitokset teille hyvä yleisö ja ennen kaikkea kiitokset teille arvoisat vanhat. Olette järjestäneet meille kaikille kaunista katseltavaa ja miellyttäviä muistoja, joilla jaksamme taas arjen aherruksen. Nauttikaa illasta ja huomisesta päivästä, sillä ne ovat ainutkertaisia elämässänne.