Asia: Suomen Rehtorit ry:n lausunto luonnoksesta lukion opetussuunnitelman perusteiksi
Viite: Lausuntopyyntönne 12.3.2019, Dno: OPH-632-2019
Aluksi:
Lukiolain ja asetuksen muuttuminen 1.8.2019 alkaen teki lukion opetussuunnitelmien muuttamisen välttämättömäksi. Opetussuunnitelmatyölle asetettu aikataulu on ollut hyvin kireä. Kireästä aikataulusta huolimatta teksti on yleisesti ottaen selkeää ja ymmärrettävästi laadittua sekä pääosin oikean suuntaista.
Oppimiskäsitys pohjautuu opiskelijan aktiiviseen ja tavoitteelliseen itseohjautuvaan toimintaan. Kokemus kuitenkin osoittaa, että kaikilla lukion aloittavilla eivät nämä ominaisuudet ole valmiina, vaan ne kehittyvät vasta vähitellen lukion aikana. Opiskelijat tarvitsevat eri tavoin tukea opinnoissaan lukio-opintojen eri vaiheissa.
Luku 3.1. Opintojen rakenne
Opetuksen modulointi ja erikokoiset moduulit eri oppiaineissa tekevät rehtorille työjärjestyksen laatimisesta haasteellista. Voidaankin kysyä, onko yhden opintopisteen laajuinen moduuli järkevän kokoinen? Yhden pisteen suoritukset pirstaloittavat opetusta, kun tavoitteena pitäisi olla laaja-alaisemmat kokonaisuudet. Eri oppiaineissa modulointi on hyvin eritasoista. Muiltakin osin eri oppiaineiden osiot on kirjoitettu epäyhtenäisesti. Tämä näkyy mm. laaja-alaisen osaamisen kuvauksissa eri oppiaineissa.
Koulutuksen järjestäjä päättää minkä kokoisina opintokokonaisuuksina opinnot tuotetaan. Miten tällöin käy oppilaitosta vaihtavan opiskelijan opintojen? Opinnot hyväksi luetaan uuteen oppilaitokseen, mutta jos ja kun opiskelijan opiskelemat opintokokonaisuudet ovat erilaiset, niin se tuottaa prosessissa lisätyötä.
Luku 3.6 Korkeakoulut, työelämä ja kansainvälisyys
Yhteistyö korkeakoulujen ja työelämän kanssa kuin myös kansainvälinen yhteistyö on mitä kannatettavin asia. Haaste niiden aikaansaamiseksi on kuitenkin melkoinen ja paikalliset mahdollisuudet hyvinkin erilaiset. Myös korkeakouluista tulee löytyä vastavuoroisuutta ja resursseja asian toteuttamiseen.
Luku 4 Opetuksen ohjaus ja tukeminen
Tekstissä puhutaan aineenopettajasta ohjaamassa oman aineensa puitteissa sekä, että ohjaus tapahtuu yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän kanssa. On erittäin suuri vaatimus, että joka puolella maata osa opetuksesta järjestetään yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Ei ole perusteltua edellyttää asiaa jokaiselta aineenopettajalta jokaisessa aineessa.
Erityisopetus on saatu myös lukioon ja terminä asia näkyy luvun 4.2. otsikossa. Asia on uusi ja vaatii uusien käytäntöjen sekä resursoinnin luomista lukioihin.
Luvussa 4.1. mainitaan uraohjaus. Luonnoksen mukaan tulee erikseen sopia korkea-asteen oppilaitosten kanssa tavoista, jotka mahdollistavat opiskelijoille orientoivat opinnot korkea-asteella sekä vaihtoehtoiset väylät hakeutua jatko-opintoihin. Tämän toteutus on koululle ja rehtorille suuri haaste. Asia ei ole myöskään vain lukiosta kiinni, vaan myös korkeakouluilta edellytetään tässä halua, kykyä ja resursseja käytännön yhteistyöhön.
On myös epäselvää mitä henkilökohtaisen opintosuunnitelman tulisi sisältää. Sitä ei nuorten opetussuunnitelmassa ole määritelty. Aikuisten LOPS-perusteissa sisältö on määritelty luvussa 4.1. Vastaava asia tulisi määritellä tarkemmin myös nuorten LOPS-perusteissa.
Aikuisten lukiokoulutuksen perusteissa sana opinto-ohjaaja esiintyy yhden (1) kerran (”Opinto-ohjaajalla on päävastuu opinto-ohjauksen kokonaisuuden suunnittelusta, toteutuksen koordinoinnista ja käytännön järjestämisestä.”). Toisaalta samassa kappaleessa 4.1 on lause ”Aikuisten lukiokoulutuksessa opiskelija laatii opetushenkilöstön tuella henkilökohtaisen opintosuunnitelman…” Tässä yhteydessä on mahdollisuus, että rehtori aikuisten lukiokoulutuksessa joutuu tekemään opinto-ohjaajan töitä.
Luku 5. Opiskelijan oppimisen ja osaamisen arviointi ei saa muodostua liian raskaaksi ja opetuksen toteutusta rajoittavaksi tehtäväksi
Arviointikappale on pääosin selkeä. Arvioinnin kehittäminen on tärkeä osa lukion pedagogiikan kehittämistä.
On hyvää, että nyt on erikseen erotettu formatiivinen ja summatiivinen arviointi. Eri arvioinnin muodot tulee olla selkeitä ja erityisesti formatiivinen arviointi ja sen periaatteet ja toteuttamistapaan liittyvät määritelmät tulee olla selkeitä. Formatiivinen arviointi on haaste opettajakunnalle ja väärinymmärrettynä kuormittaa opettajia ja sitä kautta tuo haasteita myös rehtorin työhön.
On hyvä, että lukiolain mukaisesti Opetushallitus antaa tarkentavia määräyksiä osaamisen tunnistamiseen liittyen.
LOPS luonnos määrittelee, että laaja-alainen osaaminen arvioidaan osana kunkin opintojakson formatiivista ja summatiivista arviointia. Perusteet ovat näiltä kohdin sangen epämääräiset ja lisäksi kirjaukset vaihtelevat eri oppiaineittain suuresti.
Luvussa 5.2.5 käsitellään osaamisen tunnustamista. Luvussa todetaan, että opiskelija hakee muualla suoritettujen opintojen osaamisen tunnustamista lukion rehtorilta. Tämä asia vaatii rehtorin kannalta selkeyttämistä ja lisäohjeistusta.
Matematiikan kohdalla oppimäärän vaihtamiseen liittyvä ohjeistus vaatii selventämistä. Voidaan kysyä mitä tapahtuu laajemman opintomoduulin opintopisteille hyväksi luvussa?
Lisäksi on huomattava, että lukion rahoitukseen kohdistetut n. 120 miljoonan euron leikkaukset ovat pakottaneet rehtorin muodostamaan lukioon erittäin suuria opiskelijaryhmiä. Opiskelijalle annettava palaute ja paikalliset arviointikäytänteet muodostuvat suurissa ryhmissä opettajalle kohtuuttoman raskaaksi.
Luvussa 5.3 kohta ”Jälkikäteen ei voi poistaa opiskelijan opiskelemia pakollisia opintoja eikä hyväksytysti suoritettuja valtakunnallisia valinnaisia opintoja,” antaa uuden näkökulman. On hyvä, että tämä antaa nykyisestä poiketen mahdollisuuden poistaa esim. valinnaisen vieraan kielen hylättyjä kurssisuorituksia ennen opiskelijan valmistumista. Muutos edistää lyhyiden kielten opintojen aloittamista ja lyhyisiin kieliin tutustumista. Aiemmin päättötodistus on voinut jäädä kiinni yhdestä kielen kurssista, josta on saanut hylätyn arvosanan.
Luku 6. Oppimistavoitteet ja opetuksen keskeiset sisällöt
Opetuksen yleisten tavoitteiden määrittely ja laaja-alaista osaamista koskeva kuvaus ovat selkeitä. Ne vastaavat hyvin ajan lukiokoulutukselle asettamia vaatimuksia.
Eri oppiaineitten erilaajuiset moduulit ja niiden pohjalta tehtävät opintojaksot aiheuttavat lukioissa kuitenkin paljon käytännön haasteita.
Lopuksi:
Lukion tehtävä yleissivistävänä koulutusmuotona on luonnoksessa hyvin kuvattu.
Opetussuunnitelman perusteiden laadintatyö on tehty nykyisen tuntijaon mukaisesti. Tämä puolestaan tekee tuntijaon muuttamisen tulevaisuudessa entistä vaikeammaksi. Vuonna 2021 aloitettava opetussuunnitelma vaikeuttaa tuntijaon muuttamista ainakin 2020-luvun loppupuolelle saakka. Tuntijakokokeilun kahden ikäluokan tulokset eivät ole vielä valmistuneet, joten muutoksen estäminen etukäteen normittamalla pakolliset ja valinnaiset kurssit ei tue tutkimukseen ja kokeiluun perustuvaa koulutuksen kehittämistä.
Opettajien sekä rehtoreiden kasvava työmäärä ja jatkuvat muutokset sekä rahoituksen niukkuudesta johtuvat suuren opetusryhmät vaikeuttavat opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista sekä opetuksen pedagogista toteutusta. Toteutuakseen kunnolla, tarvitsevat uudet opetussuunnitelmat tuekseen selkeää rahoituksen lisäystä. Lukiokoulutus on viimevuosina kohdannut monia uudistuksia mm. ylioppilaskirjoitusten digitalisointi vuosina 2015-2019, opetussuunnitelmakierrokset ja lakimuutokset. Muutosten mukana lukioiden rehtoreiden ja opettajien työtaakka on lisääntynyt merkittävästi.
Helsingissä 10.4.2019
Antti Ikonen
puheenjohtaja
Suomen Rehtorit ry
Finlands Rektorer rf
TIIVISTELMÄ
Asia: Suomen Rehtorit ry:n lausunto luonnoksesta lukion opetussuunnitelman perusteiksi
Viite: Lausuntopyyntönne 12.3.2019, Dno: OPH-632-2019
Aluksi: Kireästä aikataulusta huolimatta teksti on yleisesti ottaen selkeää. Opiskelijat tarvitsevat eri tavoin tukea opinnoissaan lukio-opintojen eri vaiheissa.
Luku 3.1. Opintojen rakenne: Opetuksen modulointi ja erikokoiset moduulit eri oppiaineissa tekevät rehtorille työjärjestyksen laatimisesta haasteellista. Yhden pisteen suoritukset pirstaloittavat opetusta. Eri oppiaineissa modulointi on hyvin eritasoista. Hyväksi lukemisessa mahdollisia ongelmia. Muiltakin osin eri oppiaineiden osiot on kirjoitettu epäyhtenäisesti.
Luku 3.6 Korkeakoulut, työelämä ja kansainvälisyys: Paikkakuntien erot mahdollisuuksissa yhteistyöhön eroavat suuresti.
Luku 4. Ei ole perusteltua edellyttää ohjaamista jokaiselta aineenopettajalta jokaisessa aineessa. Erityisopetus lukiossa on uusi toiminto ja vaatii uusien käytäntöjen sekä resursoinnin luomista lukioihin.
Luvussa 4.1: Uraohjauksen toteutus on koululle ja rehtorille suuri haaste. On myös epäselvää mitä henkilökohtaisen opintosuunnitelman tulisi sisältää.
Luku 5. Opiskelijan oppimisen ja osaamisen arviointi ei saa muodostua liian raskaaksi ja opetuksen toteutusta rajoittavaksi tehtäväksi
Arviointikappale on pääosin selkeä. On hyvää, että nyt on erikseen erotettu formatiivinen ja summatiivinen arviointi. On hyvä että lukiolain mukaisesti Opetushallitus antaa tarkentavia määräyksiä osaamisen tunnistamiseen liittyen.
Luvussa 5.2.5: Osaamisen tunnustaminen vaatii rehtorin kannalta selkeyttämistä ja lisäohjeistusta. Annettava palaute ja paikalliset arviointikäytänteet muodostuvat suurissa ryhmissä opettajalle kohtuuttoman raskaaksi.
Luvussa 5.3 kohta ”Jälkikäteen ei voi poistaa opiskelijan opiskelemia pakollisia opintoja eikä hyväksytysti suoritettuja valtakunnallisia valinnaisia opintoja,” antaa uuden näkökulman. Muutos edistää lyhyiden kielten opintojen.
Lopuksi: Lukion tehtävä yleissivistävänä koulutusmuotona on luonnoksessa hyvin kuvattu. Opetussuunnitelman perusteiden laadintatyö on tehty nykyisen tuntijaon mukaisesti. Tuntijakokokeilun kahden ikäluokan tulokset eivät ole kuitenkaan vielä valmistuneet.
Opettajien sekä rehtoreiden kasvava työmäärä ja jatkuvat muutokset sekä rahoituksen niukkuus aikaansaa suuria haasteita koulujen arkeen.