Hyvät ylioppilaat. Ilokseni voin todeta, että tänä vuonna tuolla aloituksella on todella katetta. Tämän vuosikerran tulokset ylioppilastutkinnossa olivat poikkeuksellisen hyvät. Tähän joukon todistuksista löytyy seitsemän äidinkielen laudaturia, neljä pitkän ja 4 lyhyen matematiikan laudaturia, kolme sekä fysiikassa että ruotsissa ja kaksi niin englannissa, yhteiskuntaopissa, biologiassa ja kemiassa. Historiaan ja venäjäänkin riitti vielä yhdet laudatur-arvosanat. Helsingin Sanomat julkaisi eilen rankinglistan pakollisten aineiden perusteella. Tämän kevään suorituksella sijoitus oli 184. 421 lukion joukossa. Kaikki toki tietävät, että tuo lukioiden laittaminen jonoon on maassamme aika turhaa, koska lukiot ovat niin samantasoisia. Peräkkäisten vuosien tulokset saattavat nostaa tai laskea koulua kymmenillä sijaluvuilla. Koulu on niin paljon muutakin kuin puoltoäänien määrä tai pieni keskeyttämisprosentti.
Miten tämä ikäluokka oikein pystyi tähän suoritukseen? Lähtötaso ei tällä kertaa selitä kaikkea. Te olette tehneet töitä alusta asti ja kannustaneet toisianne opinnoissa. Yhteishenki on ollut hyvä ja se näkyi myös penkkareissa. Olette viihtyneet koulussa ja pitäneet hauskaa aina tilaisuuden salliessa. Ehkä vuosi sitten koettu ja voitettu koulun lakkautusuhka vaikutti mielialoihin loppusuoralla positiivisesti. Ainakin se yhdisti koko koulua ja antoi motivaatiota yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Joskus paineessa syntyy timantteja ja epävarmuustekijät onnistutaan kääntämään voitoksi. Te ette ole pitäneet osaamisestanne suurta ääntä, mutta olette antaneet tekojen puhua.
Salpakankaan koulun peruskorjaus on myös aiheuttanut paineita opetuksen ulkoisiin puitteisiin lukioaikananne. Olemme joutuneet sopeutumaan pienempiin tiloihin viiden luokkatilan ollessa väistötiloina alakoululaisille. Ehkä olette oppineet sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja muutoksiin. Ehkä jopa opettajilla on ollut pieni osansa hyvissä tuloksissa. Opettajakunta on hitsautunut yhteen ja sillä on ollut hauskaa työpaikalla, vaikka ammatti otetaankin tosissaan. Työpäiviä, jolloin ei haluaisi lähteä töihin, ei ole ollut tänä lukuvuonna varmaan kenelläkään. Ilo työstä ja oppimisesta on näkynyt ikäluokkanne kohdalla arjen jokaisena päivänä.
Yhtä oikeaa vastausta onnistumiseen on vaikea löytää. Jokainen opiskelija on yksilö, mutta yhteisönä he saattavat päästä parempiin tuloksiin kuin jokainen erikseen. Ylioppilastutkinto on viimeinen puolta ikäluokkaa yhdistävä tekijä, jossa vielä voi tuntea yhteisöllisyyden vaikutuksen omaan lopputulokseen.
Ylioppilastutkinto on maassamme instituutio, joka on kestänyt aikaa ja jota on aina arvostettu. Joskus -70 luvulla tosin käytiin keskustelua koko tutkinnon lakkauttamisesta samalla kun peruskoulujärjestelmään siirryttiin. Koulutuksessa ja yhteiskunnassa nähtiin tuolloin tasa-arvoisuus itseisarvona. Tutkintoon kohdistuva arvostelu kääntyi tuolloinkin tutkinnon eduksi ja tutkintoa alettiin uudistaa säännöllisesti. Nykyisin tutkinto on aikaansa seuraava ja muuntautumiskykyinen instrumentti, joka antaa kouluille, opettajille ja opiskelijoille ulkoisen ja puolueettoman arvioinnin osaamisen tasosta. Tutkinto on mainittu jopa nykyisessä hallitusohjelmassa. Vaikka lakisääteisesti tutkinto mittaa lukion antaman opetuksen ja opetussuunnitelman perusteiden toteutumista, halutaan sitä käyttää keinona opetuksen kehittämiseen. Tarpeet ja paineet tietotekniikan tuomisesta opetukseen ovat heijastuneet vaatimuksiksi tietotekniikan käyttöönottamiseksi tutkinnossa. Ajatuksena on tutkintoon valmistautumisen samalla ohjaavan opetusta. Hännän halutaan heiluttavan koiraa.
Lautakunnan puheenjohtaja Juhani Lokki on esittänyt aloitusvuodeksi aikaisintaan vuosia2017 tai 2018. Sitä ennen täytyisi opiskelijoiden pystyä harjoittelemaan kurssikokeiden suorittamista tietoteknisin apuvälinein. Opetushallitus on samoilla linjoilla ja työstää jo kurssikoetehtäviä, joilla asiaa päästään harjoittelemaan.
Aika näyttää milloin ja miten tietotekniikka tulee tutkintoon. Ehkä jonakin päivänä tutkinnon voi suorittaa silloin kun on itse siihen valmis. Miltä tuntuisi suorittaa etälukio tapaamatta yhtään luokkatoveria ja suorittaa kokeet verkossa silloin kun kalenterissa sille sattuisi löytämään sopivan ajankohdan. Ehkäpä hajauttaminen tarkoittaa jonakin päivänä jotakin vallan muuta kuin nyt. Vaikka sosiaalinen media on jo kaikille arkipäivää ja yhteyksiä voidaan pitää reaaliaikaisesti lähes keneen tahansa ystävään, en koskaan toivoisi koulun tarjoaman yhteisöllisyyden katoavan. Ihmisten yksi perustarve on tavata toisia ihmisiä. Olemme laumaeläimiä, jotka kaipaavat fyysistä läsnäoloa, vaikka ajatusten vaihto onnistuukin jo toista tapaamatta.
Kyselin eilen opettajilta ja oppilailta, mitä rehtorin puheessa pitäisi olla. Opettajien mielestä pitää kehua oppilaita ja oppilaiden mielestä pitää kehua opettajia. Tosin joidenkin kakkosten mielestä pitäisi kehua kakkosia. Nuo mielipiteet ovat hyvä osoitus yhteisöstä, jossa jäsenet arvostavat toisiaan. Yhteisöstä, joka on valmis tekemään hyvää tulosta myös tulevaisuudessa. Ei pelkästään ranking-listojen ja laudaturien takia vaan siksi, että se antaa jokaiselle kouluyhteisön jäsenelle enemmän sisältöä ja onnellisuutta arkeen.
Uskon, että tämä ikäluokka saavutuksineen on ennen kaikkea yhteisön yhteinen saavutus. Te heititte haasteen seuraaville ikäluokille monessa asiassa. Ette olisi pystyneet tähän yksilöinä, mutta koko kouluyhteisön tukemana se onnistui. Suuri osa saavutuksestanne on myös koko kouluyhteisön saavutus. Kiitos teille ja kouluyhteisön jokaiselle jäsenelle loistavasta lukuvuodesta.