Hyvät ylioppilaat, arvoisat läsnäolijat. Olemme viettämässä monella tavalla kaksinkertaisia juhlia. Toisaalta juhlimme itsenäisyyttä, toisaalta kahden uuden ylioppilaan lakittamista. Niin itsenäisyys kuin ylioppilaatkin ovat meille suomalaisille tärkeitä asioita ja yhä enemmän itsestäänselvyyksiä, koska niihin on totuttu vuosien mittaan. Maailmalla tehtävien terroritekojen ja käytävien sotien perusteella on pääteltävissä, ettei ainakaan itsenäisyys, sen paremmin kuin edes oikeus käydä koulua ole kaikille ihmisille itsestäänselvyys.
Maassamme ylioppilaita on kuitenkin ollut jo ennen itsenäisyyttä. Ylioppilastutkinto järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1852. Tutkinto sai alkunsa Helsingin yliopiston pääsytutkintona, jossa tuli antaa riittävä näyttö yleissivistyksestä ja latinan kielen taidosta.
Nykyisin tutkinnon tarkoituksena on saada selville, ovatko oppilaat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä lukion tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden. Ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden yliopistoihin. Ylioppilastutkinto pannaan toimeen lukioissa.
Yhä yleisempää on valmistumisen siirtyminen vaadittavien lukiokurssien puuttumisen takia. Joissakin oppiaineissa näyttää siltä, että ylioppilastutkinnosta pääsee helpommin läpi kuin lukion oppimäärästä. Mitä yleisempää lukion käymisestä on tullut, sitä vähäisemmin tiedoin ylioppilaaksi päästään. On kuitenkin muistettava, että lukio on yleissivistävä oppilaitos, jonka tarkoituksena on valmentaa opiskelijoita jatko-opintoihin. Perustaidot, jotka täällä opitaan täsmennetään jatko-opinnoissa tai työelämässä vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.
Opiskelijan suoritustaso selittyy parhaiten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvolla. Oppivelvollisuuden aikana hankitut tiedot ja taidot antavat parhaan pohjan menestyksekkäälle lukiouralle. Niinpä onkin ollut ilo tutkia eilen julkistettua OECD-maiden tutkimusta 15-vuotiaiden taidoista äidinkielessä, matematiikassa ja luonnontieteissä. Kuten monet uutisoinnista havaitsivat, on suomalaisten lukutaito 33 tutkimusmaan joukossa paras. Seuraavaksi parhaat lukijat löytyvät Kanadasta, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Irlannista ja Koreasta. Suomalaiset nuoret ymmärsivät lukemaansa ja olivat tehokkaita ja tarkkoja lukemiseen liittyvissä tehtävissä.
Vähemmälle uutisoinnille sen sijaan on jäänyt hyvä sijoitus myös matematiikan ja luonnontieteiden osalta. Matematiikassa sijoituimme 4. sijalle. Edellä olivat vain Japani, Korea ja Uusi-Seelanti. Luonnontieteiden osaamisessa meidät päihittivät sen sijaan vain Korea ja Japani, joten mitalisija saatiin myös tässä lajissa.
Koulujärjestelmämme toimii siis hyvin, heikkoja taitoja on äärimmäisen pienellä joukolla, koulujen väliset erot ovat pieniä ja maantieteellisesti erot ovat vielä vähäisempiä. Suurin ongelma koulujärjestelmässämme ovat saman koulun opiskelijoiden väliset tasoerot, mutta ongelma on sama muissakin tutkimusmaissa. Miten antaa yhteiskunnassa selviytymisen taidot kaikille ja estää syrjäytymistä koulutuksessa ja työelämässä.
Kaikki tietävät, että hyviin tuloksiin ei ole oikotietä. Hyviin tuloksiin koulussa ja työelämässä päästään vain kovalla työllä. Maamme koulujärjestelmä on kuitenkin kulttuurimme mukainen ja siinä ympäristössä arvioituna varsin inhimillinen verrattuna Japanin ja Korean kouluihin joissa suorituspaineet aiheuttavat voimakasta stressiä niin oppilaille kuin opettajillekin. Olemme pystyneet hienoihin suorituksiin, vaikka tiedämmekin, että järjestelmässä on vielä puutteita. Parhaillaan maassamme on menossa opetussuunnitelman perusteiden muutostyö niin peruskoulutuksessa kuin lukiossakin. Yhteiskunta muuttuu yhä nopeammalla vauhdilla ja tulevaisuuteen on varauduttava koulutuspoliittisella päätöksenteolla. Koulutuksen on oltava yhä kiihkeämmin ajan hermolla, mutta perustaitojen on silti oltava vahvat. Joka tuulenpuuskan mukaan ei kannata muuttaa suuntaa. Äidinkielen, matematiikan ja luonnontieteiden tuntimäärien tulee tulevassakin tuntijaossa pysyä riittävällä tasolla. Myös terveystiedon ja liikunnan merkitys kansanterveyden ja -talouden kannalta on tärkeää. Terveistä nuorista kasvaa toivottavasti terveitä aikuisia.
Koulujärjestelmään asetetaan paineita hyvin yllättävistäkin suunnista. Viime kunnallisvaalien pienet äänestysprosentit varsinkin nuorten osalta ovat nostaneet esille kysymyksen siitä, miksi yhteisten asioiden hoitaminen ei kiinnosta. Yhteiskunnallisten asioiden tiedollisella tasolla suomalaiset koululaiset selviytyvät keskinkertaisesti, mutta kun mitataan taitoja, jäämme jälkeen useimmista teollistuneista maista. Anglosaksisten maiden civics, social-studies tai citizenship oppiaineitten sisältöjä meillä opetetaan yhdistetyssä oppiaineessa historia ja yhteiskuntaoppi. Demokratian opettaminen on kouluissamme lähinnä instituutioiden opettamista ja demokratian periaatteista puhumista. Todellista yhteiskunnan asioihin osallistumista voi opetella vasta kun opiskelijat käytännössä vaikutettavat asioihin koulussa. Laki velvoittaa koulutuksen järjestäjän huomioimaan opiskelijat heitä koskevassa päätöksenteossa, mutta keinoja tai määrää se ei kerro.
Vasta vuosi sitten oppilaskunnan edustajalle sallittiin läsnäolo lukiomme opettajienkokouksissa. Suurimmassa osassa lukioista asiasta ei ole vielä edes keskusteltu. On käsittämätöntä, että 18-vuotias lukiolainen voi tulla valituksi kunnanvaltuustoon tai eduskuntaan, mutta ei voi vaikuttaa vaikkapa välituntien pituuteen tai koeviikkoihin. Kyse on lähinnä koulukulttuurien eroista eri koulujen kesken. Avoimesti toimivassa ja oppilaiden ääntä kuuntelevassa oppilaitoksessa opitaan ottamaan kantaa asioihin ja etsimään vaikuttamisen keinoja. Samalla opitaan myös vastuuta puolin ja toisin.
Oppilaskuntien toiminta on vilkastunut ympäri maata. Lukiolaisten liitto on tehnyt hyvää valtakunnallista työtä toiminnan aktivoimiseksi ja sitä kautta myös kouluviihtyvyyden parantamiseksi. Turvallisuus ja viihtyisyys ei riipu pelkästään kalusteista ja ilmanvaihdosta, tärkein tekijä ovat opiskelijat ja kouluyhteisö yhdessä.
Nuoret osaavat myös ottaa kantaa, mutta perinteinen kannanotto on muuttunut. Erän teorian mukaisesti kannanotto on siirtynyt markkinatalouden ehdoille. Päätöksiä ja mielipiteitä osataan ja halutaan muodostaa, mutta vaikutusten tulisi näkyä reaaliajassa. Oman mielipiteen lähettäminen tekstiviestinä tai ostopäätöksen tekeminen tuotteiden kirjon välillä on nopeaa ja vaikutukset näkyvät heti. Voimakas tunteenpurkaus TV:n tekstiviestiohjelmissa tai mielipide chattikanavalla kirvoittaa keskustelua ja lähettäjä saa markoilleen vastineeksi nopean vastineen ja tunteen vaikuttamisesta. Kilpailija voidaan lähettää kotiin kaukomailta tai äänestää ulos reaalielämäyhteisöstä vain käymällä webbiosoitteessa. Nuori käyttää kyllä valtaa, mutta virtuaalivaltaa.
Olisiko yhteiskuntaamme kehitettävä erilaisia tapoja vaikuttaa ja kysyä mielipiteitä kuin perinteinen tapa hoitaa yhteisiä asioita. Tulisiko koulun kertoa ja kannustaa myös vaihtoehtoisiin vaikuttamistapoihin?
Perinteisesti yhteisten asioiden hoitaminen demokraattisessa järjestelmässä on tehty edustuksellisuuden kautta. Nuoret eivät enää toimi näin. Hyvä esimerkki on vaikkapa yhdistystoiminta. Ennen vaikkapa urheiluseuraan saattoi kuulua tuhansia jäseniä ja toimintaa järjestettiin muutamille sadoille aktiiveille. Nyt vaikkapa roolipelaajien valtakunnallisen larppaajatapahtuman voi järjestää reilun kymmenen asialle vihkiytyneen nuoren joukko ja paikalle saapuu useita satoja asiasta kiinnostuneita, jotka ovat saaneet tietonsa keskustelupalstoilta tai tekstiviesteinä. Toiminnasta haetaan elämyksiä, mutta siihen ei sitouduta koko elämäksi. Rakenteet muuttuvat nopeasti ja vanhat toimintatavat jäävät auttamatta ajastaan jälkeen.
Uskoisin, että yhteiskuntamme ja itsenäisyytemme tulee säilymään, vaikka toimintatapoja perusteellisesti muutettaisiinkin. Tärkeintä olisi saada nuoret huomaamaan, että myös reaalimaailmassa oleviin asioihin voi ottaa kantaa ja vaikuttaa. Ylioppilastutkinto on hieno etappi elämässä ja sen antamilla taidoilla varustetut nuoret ovat etuoikeutetussa asemassa, kun maamme tulevaisuutta rakennetaan. Ylioppilaslakki ei takaa menestystä ja onnellista elämää, mutta olen vakuuttunut, että se helpottaa molempien saavuttamista. Toivon sen tuovan mukanaan myös vastuuta koko yhteiskunnasta, myös syrjäytymisuhan alla elävistä nuorista ja perheistä.
Hyvät kuulijat. Olemme onnellisessa asemassa saadessamme viettää näitäkin ylioppilasjuhlia itsenäisessä, mutta kansainvälistyvässä Suomessa. Haluankin näin puheeni lopuksi esittää kiitokseni kaikille kouluyhteisön jäsenille kuluneesta vuodesta ja toivottaa niin uusille ylioppilaille, heidän lähipiireilleen kuin muillekin läsnäolijoille onnellista ja rauhallista itsenäisyyspäivää.