Hyvät uudet ylioppilaat ja juhlaväki. Nämä ovat mieleenpainuvia hetkiä nuoren ihmisen elämässä. Valkolakki hohtaa puhtauttaan, eikä lyyran kiilto ole himmentynyt. Vielä tulevat opiskelijavaput eivät ole tuoneet ajan patinaa kuohuviiniroiskeineen tai lakki vaihtunut tupsuversioon.
Oma ylioppilaslakkini oli jälleen vappuna käytössä ja kannan sitä edelleen ylpeydellä. Lyyra vaihtui yliopistoaikana aineyhdistyksen tunnukseen, hopeiseen sigma-killan merkkiin. Lakki on lässähtänyt ja kuohuviiniroiskeet ovat muuttuneet ruskeiksi pilkuiksi. Hikinauha on katkennut aikojen saatossa ja lakki tuntuu silti pienemmältä kuin vuoden 1980 ylioppilasjuhlassa.
Entäpä sitten ylioppilastutkintotodistus? Sama setelipaino toimii painajana edelleen, mutta painettuja hologrammeja ei oltu vielä keksitty, joten sinettinä toimi kohopaino. Jotenkin tuntuu, että arvosanatkin ovat muuttuneet, koska perheen tuoreemmissa todistuksissa ei esiinny lubenter aprobatureita.
Lukion tunnistaa lukioksi muutamista ulkoisista asioista, vaikka olisi siirtynyt aikakoneella sadan vuoden takaa. Juhlat päättyvät suvivirteen, valmistuville ylioppilaille annetaan lakki ja todistus. Kukat ovat keskeisessä osassa alkukesän juhlassa. Vanhemmat ovat ylpeitä nuoristaan ja ihan kaikki eivät valmistu ylioppilaiksi. Lukio on kuitenkin koko ajan kehittyvä ja ajan mukana muuttuva instituutio, jonka tarkoituksena on yleissivistävän opetuksen antaminen ja jatko-opintovalmiuksien antaminen.