Runoilija, kansanedustaja Tommy Tabermannin mukaan Suomi on täynnä kaappi-iloisia ihmisiä, joiden pitäisi tulla esiin ja näyttää onnensa kaikille. Tänään, kun katson teitä, ei Tabermannin väite tunnu oikealta. Ei taida pitää paikkaansa muutenkaan, sillä Leicesterin yliopiston psykologien tekemässä onnellisuusanalyysissä, joka perustuu yli sataan tehtyyn tutkimukseen ja 80 000 osallistujaan, Tanska sijoittui listan ykköseksi, Suomi oli kuudes. Onnellisuusbarometrien mukaan melankoliset suomalaiset ovat mainettaan onnellisempaa kansaa.Tutkimusten mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli on paras onnellisuuden tuottaja. Kärkipäässä ovat yleensäkin ne maat, joissa tasa-arvo, koulutus ja demokratia ovat kunnossa.
Sanotaan, että onnensa ymmärtää hitaammin kuin epäonnensa. Onni tuntuu olevan aina muualla kuin tässä ja nyt. Ehkäpä syynä on se, että emme osaa tunnistaa onnellisuuden tekijöitä. Niiden pohtiminen on perinteisesti ollut filosofien, teologien, psykologien ja erilaisten elämäntaidonvalmentajien tutkimuskohteena. Onni on kuitenkin alkanut kiinnostaa siinä määrin, että siitä on tullut monitieteisen tutkimuksen kohde. Itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi tuntevat ihmiset ovat yhteiskunnan tukipilareita ja heidän on havaittu elävän pitempään ja olevan terveempiä ja tuotteliaampia. Onnellisuustutkijoiden tavoitteena on saada selville, minkälainen elämäntapa kohottaa elämänlaatua, mitkä tekijät saavat ihmiset nauttimaan elämästään ja tuntemaan tyytyväisyyttä.
Onnellisuuden ja tulojen välinen suhde on askarruttanut ihmisiä kautta vuosisatojen. On havaittu, että kun perustarpeet on tyydytetty, lisätulo nostaa onnellisuutta hyvin vähän. Raha ei siis tuo onnea. Sitä vastoin ahneus heikentää elämänlaatua. Ne, jotka haluavat jatkuvasti lisää maallista hyvää, eivät yleensä nauti elämästään. Onneton rikas on kuitenkin onnellisempi kuin onneton köyhä. Ranskalainen kirjailija Francoise Sagan on todennut, että ”raha ei tee minua onnelliseksi, mutta itken mieluummin Jaguarissa kuin bussissa”.
Tutkimusten mukaan naiset eivät ole miehiä onnellisempia. Onnella ei siis ole suosikkisukupuolta.
Iän suhteen onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään noudattavat käänteistä U-käyrää. Tämä merkitsee sitä, että onnellisuus alenee aluksi iän kasvaessa, mutta kääntyy myöhemmällä iällä nousuun. Iän myötä ihminen muuttuu sosiaalisemmaksi ja tasapainoisemmaksi.
Ihmiset, jotka hyväksyvät oman ulkonäkönsä eivätkä vertaile itseään koko ajan muihin, ovat keskimääräistä onnellisempia. He pystyvät unohtamaan mainosten vääristyneen kehokuvan ja kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä omalla keholla voi tehdä, kuin siihen, mitä sille voi tehdä.
Perinteisesti mitattu korkea älykkyysosamääräkään ei lisää onnellisuutta. On lohdullista, että voimme olla yksinkertaisen onnellisia.
Merkittävä elämänlaatua parantava tekijä on pariutuminen ja yleensäkin panostaminen ihmissuhteisiin. Jyväskylän yliopiston professori Lea Pulkkisen tutkimuksessa todettiin, että keski-ikäisten parisuhteet ovat onnellisia, vaikkakin kotitöistä on eniten kinaa.
Tärkein yksittäinen onnellistava tekijä näyttää olevan perimä. Onnen voi periä vanhemmiltaan. Onnellisuus periytyy sikäli, että parhaat edellytykset kasvaa itseensä ja elämäänsä tyytyväiseksi aikuiseksi on lapsilla, jotka syntyvät onnelliseen perheeseen. Lea Pulkkinen on korostanut tutkimuksissaan, että arvot, normit, luottamus, sosiaaliset verkostot ja elämänasenne, jotka vaikuttavat onnellisuuden kokemiseen, periytyvät usein juuri lapsuudesta. Lasten onnellisuus onkin yleisimpiä vanhempien huolenaiheita.
Meitä kouluihmisiä tietysti kiinnostaa, tuoko koulutus onnea. On todettu, että koulutus luo uramahdollisuuksia, mutta ei takaa onnellisuutta. Korkea koulutus sen sijaan lisää jonkin verran sekä onnellisuutta että tyytyväisyyttä elämään, ja vastaavasti matala koulutus vähentää niitä. Suomalaiset ovat saaneet viime vuosina suitsutusta kouluissa aikaan saaduista oppimistuloksista. Monesti on kuitenkin todettu, että suomalaiset opiskelijat eivät viihdy kouluissa. Toivon sydämestäni, että te kaikki iltalukiolaiset olette paitsi oppineet paljon, myös viihtyneet Turun iltalukiossa ja olleet täällä jopa onnellisia. Koulussamme on vuosikausia tehty työtä sen hyväksi, että opiskelijoillamme olisi monenlaisia ja joustavia tapaoja viedä läpi opiskelunsa itselleen mahdollisimman hyvin sopivalla tavalla ja aikataululla.
Meillä on harvinaisen rikas sosiaalinen ympäristö, jossa aikuiset ihmiset työskentelevät monenlaisen kulttuuri- ja kielitaustan pohjalta yhteen hiilen puhaltaen. Arvostamme toisiamme ja yhteistä erilaisuuttamme. Uskon, että tällainen ympäristö on myös onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tukeva ympäristö, joka hyväksyy kaikkien omat tavoitteet ja jaksaa kannustaa jokaista, osuivatpa arvosanat mihin kohtaan asteikkoa tahansa. Tässä yhteydessä haluankin kiittää koko Turun iltalukion henkilöstöä jälleen kerran lukuvuoden mittaan tehdystä motivoituneesta ja tuloksekkaasta työstä, kiitos teille!
Lopuksi tuon terveiset tämän kevään ylioppilaaltamme, joka asuu Sveitsissä. Hän kirjoitti sähköpostiini seuraavasti: ”Halusin vielä kiittää sinua rehtori, kaikkia opettajia ja ihanaa kanslistia, sillä kävin iltalukiota todella ilolla. Ensimmäistä kertaa elämässäni rakastin koulua!”