Eppu sanoi Jaska Jokuselle: Ei kauneus ole kaikki, Jaska Jokunen. Minä rakastan tyttöjä, jotka tuoksuvat kirjastolta.
Syksyllä julistetun OECD-maissa tehdyn tutkimuksen tuloksena todettiin, että Suomen koululaisilla on maailman paras lukutaito. Lehtien levikit, kirjastossa käynnit ja kirjojen lainaaminen on maailman huippuluokkaa. Epulla ei ole syytä huoleen, sillä kirjastolta tuoksuvia tyttöjä miellä on. Mutta onko poikia? OECD:n lukutaitotutkimuksessakin suomalaisten tyttöjen lukutaito oli parempi kuin poikien. Onko pojilla huonoja esikuvia vai onko heillä esikuvia lainkaan? Näkevätkö he isänsä lukevan? Lukevatko isät lapsilleen? Mikä merkitys on sillä, että suuri urheilijaidoli kehuu lukeneensa elämässään vain yhden kirjan, vapaaehtoisesti? Miten saisimme tehtyä lukemisesta nautinnon, joka edes joskus voittaa tv-ohjelmat ja futismatsit?
Miten me naiset saisimme miehet uskomaan, että tosimies tuoksuu kirjastolta?
Topeliuksella on satu Tuttelista ja Puttelista. Tutteli syö reikäleipää, joka sadussa symboloi todellisuutta. Putteli rakastaa rinkeliä, joka symboloi mielihyvää. Tässä sadussa reikäleipä voittaa. Nykyversiossa pitäisi rinkelin voittaa, sillä mielihyvä, nautinto ovat liikkeellepanevia voimia. Lukemisesta pitää siis tehdä rinkeli!
Aikuisten lukutaitoa ei erikseen tutkittu. On kuitenkin väitetty, että sekin on suomalaisilla hyvä. Yksi syy tähän on televisio ja esimerkiksi ja niinkin arkipäiväinen asia kuin ulkomaisten elokuvien tekstitys.
Lukutaito-käsite on muuttanut muotoaan internetin myötä, jossa lukemisesta on tullut enemmänkin selailua, pikalukua. Myös kuvien ja äänen mukaantulo on tehnyt lukemisesta entistä visuaalisempaa. Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja vertasi nykyaikaista lukutapaa turistin lukutavaksi. Turistikin selailee matkaopasta ja karttaa, yleensä yhtaikaa. Turistiopas ei ole keskipiste, syventymisen kohde, vaan tietojen tarkistuksen kohde. Matkan jälkeen turisti ei opaskirjaa enää tarvitse. Turisti on siis kaukana esimerkiksi pyhiinvaeltajan tavasta lukea. Hän keskittyy teokseensa päiväkausiksi, vuosikausiksi ja palaa lukemaansa aina uudelleen.
Mutta niin kuin kaikissa saduissa on onnellinen loppu, niin tässäkin. Molempia lukutaitoja tarvitaan, niin pyhiinvaeltajan kuin turistinkin.