Puhe kevään ylioppilaille 2001 Kimmo Laitinen

Hyvät ylioppilaat. Olette lakkinne ansainneet ja pitkään tavoiteltu haave on nyt toteutunut 32 000 muun uuden ylioppilaan kanssa. Olette nyt osa isänmaan toivoja, joiden harteilla lepää tulevaisuudessa vastuu bruttokansantuotteen kasvusta ja kilpailukyvystä. Kun maailma muuttuu, se muuttuu osittain teidän ansiostanne tai teistä riippumatta. Kummassakin tapauksessa joudutte kuitenkin elämään maailmassa, joka on erilainen kuin tänään. Ylioppilastutkinnon eräs tavoite on antaa sellainen yleissivistys, jolla muutoksista selviydytään voittajina.

 

Tähän asti olette pärjänneet varsin turvallisessa koulumaailmassa, mutta tämän jälkeen alkaa kilvoittelu parhaista opiskelupaikoista, työpaikoista, urakehityksestä ja onnellisesta perhe-elämästä. Missä olette 20 tai 40 vuoden kuluttua, ovatko omat lapset lukiossa ja millaisessa maailmassa silloin elämme? Te voitte vaikuttaa tulevaisuuden valinnoilla siihen miten yhteiskunta toimii, otetaanko heikommat huomioon vai jätetäänkö heidät ilman turvaverkkoa. Hyväksytäänkö vähemmän tuottava työ vai pyritäänkö kaikessa äärimmäiseen tehokkuuteen.

 

Koulutaival on ollut sitä tavallista arkista puurtamista, jossa päivä on seurannut toistaan. Kovinkaan paljon ei ole tarvinnut kantaa huolta siitä, miten yksittäisten päivien teot vaikuttavat kaukana siintävään tulevaisuuteen. Kuitenkin jokainen on oppinut paljon. Joku enemmän kuin toinen, mutta kaikille on annettu joka päivä samanlaiset mahdollisuudet oppia. Toisilla oppiminen vaatii kovempaa ahertamista kuin muilla, mutta kukaan ei selviä opinnoista opiskelematta.

 

Lehdistössä on kannettu huolta ylioppilaiden ja peruskoulun päättävien äidinkielen osaamisen vähenemisestä. Lausepituudet lyhenevät ja lauserakenteet muuttuvat puhekielen suuntaan. Nuoret lukevat yhä vähemmän ja tieto on yhä pinnallisempaa. Teknologian ja kovien arvojen korostaminen on syönyt pohjaa pois kansallisen identiteettimme tärkeimmältä tekijältä, suomen kieleltä. Vaikka korostamme kielitaidon merkitystä kansainvälistyneessä toimintaympäristössä, niin kannattaa muistaa, että ihminen ilmaisee itseään aina monipuolisimmin juuri omalla äidinkielellään, ei 160 merkin tekstiviestein tai hymiöillä chattaillen. Maailma on muuttunut suuntaan, jossa sanomisen ajattelulle ei jää tilaa, nopea vastaus keskustelupalstalla päihittää hitaan, mutta sisältö kärsii. Miten löytää ja hyväksyä oma identiteetti, jos ajattelulle ei jää aikaa?

 

Nuoren vaikein tehtävä on olla oma itsensä. Meitä kaikkia sitovat moraalin, tapojen ja lakien verkostot jotka olemme yhdessä hyväksyneet. Tämän lisäksi myös sosiaalinen ympäristö jossa elämme antaa käyttäytymismalleja. Meitä vaaditaan olemaan kameleontteja jotka muuttuvat mahdollisimman samanlaiseksi kuin ihmiset ympärillämme ovat. Toisaalta me haluamme olla erilaisia ja säilyttää minuutemme elämämme aikana. Mainonta ja nuorisokulttuuri seilaavat tässä välimaastossa ja luovat alakulttuureja ja vaihtuvia trendejä. Voit olla erilainen kuin muut, kunhan ostat meidän tuotteitamme. Vaatteet ja tuotteet, jotka ovat samanlaisia kuin muillakin antavat nuorille turvallisuuden tunnetta, mutta eivät muuta käyttäjäänsä. Miten sitten yksilön identiteetti rakentuu ja mitä hyötyä siitä on? Eikö olisi helpompi olla osa suurta massaa ja käyttäytyä ja ajatella kuten muutkin tekevät?

 

Jos emme opi tuntemaan ja hyväksymän itseämme ainutkertaisina yksilöinä, niin emme opi myöskään arvostamaan toisia. Vahva identiteetti antaa meille avaimet erilaisuuden hyväksymiseen.

 

Maailman globalisaatio vaatii erilaisuuden ymmärtämistä ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kommunikointi, erilaisten näkemysten sovittelu ja tiimityöskentely ovat tärkeitä perustaitoja oppilaiden valmistautuessa selviytymään tulevaisuuden haasteista. Koulussa pitäisi pyrkiä positiivisessa ilmapiirissä hyvään yhteistyöhön, jossa välittömässä vuorovaikutuksessa opitaan selvittämään ja ymmärtämään erilaiset näkemykset, sekä hyväksymään kompromisseja. Opettajan roolina on ohjata opiskelijoita tutustumaan uusiin asioihin, joista he eivät vielä tiedä, eivätkä osaa siksi niitä omatoimisesti etsiä. Jokaiseen nuoren pyrkimykseen rikastuttaa omaa elämäänsä tiedollisesti pitäisi suhtautua kannustavasti. Laaja ja monipuolinen yleissivistys antaa enemmän mahdollisuuksia selviytyä muuttuvassa maailmassa.