Yhtä varmasti kuin aurinko tapaa aamuisin nousta idästä ilmestyy syksyisin lehtiin juttuja otsikolla Mikä muuttuu koulussa tänä lukuvuotena? Tällaiset pikakatsaukset ovat tietyllä tapaa hyödyllisiä, saahan niistä koulun ulkopuolinenkin – kouluväestä puhumattakaan – nopean päivityksen virkistävän kesäloman jäljiltä millaisia muutoksia sitä koulumaailmassa olikaan tapahtumassa.
Koulun toiminnassa tapahtuvia muutoksia on mahdollista tarkastella monella eri tasolla, esimerkiksi tapahtuuko muutoksia yksittäisen oppiaineen asiasisällöissä, kiinnitetäänkö huomiota monialaiseen oppimiseen vai kiinnitetäänkö aiempaa enemmän huomiota kannustavuuteen ja itsetunnon kehittymistä tukevaan ilmapiiriin.
Mikään taso ei sinänsä ole toista tärkeämpi, sillä jokaisella on oma merkityksensä. On kuitenkin hyvä huomata, että tällaisissa kouluvuoden alun uutisjutuissa huomio usein kohdistuu koulun toiminnan pintatasoon. Se herättää usein myös kaikkein vilkkainta keskustelua puolesta ja vastaan, sillä näihin kysymyksiin löytyy usein myös helpoimmin mielipide itse kultakin. Yhdessä tämä kaikki lisää entisestään riskiä sille, että käytämme ison osan huomiostamme koulukeskustelussa yksityiskohtiin kokonaisuuksien kustannuksella.
Oma kokemukseni on, että liian usein juutumme tarkastelemaan koulutuksen, organisaatioiden ja myös yhteiskunnan toiminnan pintarakenteita ja otamme arvoihin, tapoihin ja toimintakulttuuriin liittyvät kysymykset de facto, vakiintuneina käytänteinä. Mutta kun meitä ympäröivä näkymätön – mutta niin todellinen kulttuuri – vaihtuu toiseen, aistimme valpastuvat havaitsemaan syvärakenteita välittömästi!
Tämä onkin varmasti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi kouluvierailut itselle vieraassa maassa ovat niin kiinnostavia. Kun olet sinulle uudessa kulttuurisessa ympäristössä etkä hallitse käytettävää kieltä, ahmit kaikin mahdollisin keinoin selville tietoa siitä, millaista oppiminen tällaisessa koulussa on? Kiinnostavaa on myös seurata, millaiselta opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus näyttää tai perustuuko oppilaitoksen johtaminen enemmän luottamukseen vai kontrolliin.
On selvää, että meikäläistä koulua tarkastelee hyvin samalla tavalla moni maahamme muuttanut oppilas ja hänen perheensä. Ymmärtämättä paljoakaan kielestämme monet suomalaiselle koululle tunnusomaiset asiat tulevat hyvinkin pian selville. Usein maahanmuuttajataustaisten perheiden huoltajien esittämät kysymykset liittyvätkin juuri toimintakulttuurisiin kysymyksiin, koska ne ovat perustavanlaatuisen luonteensa takia usein tärkeimpinä mielessä.
Antti Ikonen
Puheenjohtaja
Suomen Rehtorit ry
Twitter: @AnttiIkonen