Syvällinen ja pysyvä muutos tapahtuu hitaasti

Niin koulussa kuin kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa kulttuurisen ympäristön rakentavat niissä toimivat ihmiset. Isossa koulussa on käytännössä aina jäseninä työntekijöitä, jotka ovat syntyneet monina eri vuosikymmeninä. Jokainen meistä on oman aikakautensa kasvatti. Näin jo yksin vaikkapa uuden opetussuunnitelman nostattamien kysymysten merkityssisältö voi vaihdella paljon jo yhden oppilaitoksen työntekijöiden keskuudessa. Viestinnän vuorovaikutteisuus ja visuaalisuus voivat tarkoittaa aika eri asioita työpaikan eri jäsenten ymmärtäminä.

Yksi koulun rooleista on toimia enemmän tai vähemmän aiemmin opitun inhimillisen tiedon siirtämisessä uudelle sukupolville. Koulu ei tosiasiallisen toiminnan tarkastelussa aina ole niinkään oivaltamalla tapahtuvan heuristisen oppimisen tyyssija kuin ennalta määrättyjen akateemisten tavoitteiden mieliin painamisen keskus. Koulutus on instituutio, josta jokaisella on mielipide ja jonka perustavanlaatuiset muutokset käsitellään parlamentaarisessa poliittisessa päätöksenteossa.

Tässä kaikessa on puolensa, mutta ennen kaikkea on tärkeintä olla tietoinen koulun poikkeuksellisen stabiilista perusluonteesta. Koulua on siksi syystäkin pidetty esimerkkinä yhtenä pysyvimmistä ja hitaammin muuttuvista instituutioista.

Havainnot tukevat edellä esitettyä. Olen käynyt syksyn aikana useampia keskusteluja oppikoulujen toiminnan loppumisesta sekä peruskoulun synnystä ja näiden vaikutuksista opettajayhteistöihin ja koulun toimintaan. Ja vieläpä siinä valossa, mitkä ovat näiden heijastevaikutuksia tämän päivän koulun toimintakulttuurissa, vaikka nämä muutokset ovat tapahtuneet ennen kuin itse edes menin peruskouluun! Esimerkki avaa hyvin, miten koulutuksen syvärakenteissa tapahtuvan muutoksen kohdalla törmäämme asenteiden ja koulun käytänteiden ylisukupolvisen periytymisen ilmiöihin. Kannattaa muuten ottaa huomioon riittävällä vakavuudella kun keskustelemme kysymyksestä, mikä koulussa muuttuu tänä syksynä!

Sitkeästä säilyttävästä luonteesta huolimatta koulussa on kuitenkin lopulta tapahtunut paljon muutosta, osa lyhyelläkin aikavälillä. Toiminnallisuuden ja liikunnallisuuden lisääminen koulupäivään on muuttanut monen koulun arkea lopulta hyvinkin nopeasti. Samoin kun huomioita on kiinnitetty paljon koulu käytänteiden kannustavuuteen ja positiiviseen pedagogiikkaan, koulujen toimintakulttuuri on lähtenyt yllättävän nopeaan muutokseen. Nämäkään muutokset eivät kuitenkaan ole tapahtuneet yhden lukukauden taitteessa, vaan ne ovat vaatineet paljon työtä muuttuakseen pysyvämmiksi käytänteiksi koulujen arjessa.

Antti Ikonen
Puheenjohtaja
Suomen Rehtorit ry
twitter: @AnttiIkonen