”Haluisitsää reksi kattoo meijän esityksen?” ”Totta kai.”
Vetäydymme koulunkäynnin ohjaajan kanssa torilta/aulasta viereiseen oppimistilaan, jossa kolme eppuluokkalaista tyttöä hakevat läppäriltä oikean musiikkikappaleen tanssiesitystä varten. Esitys alkaa ja saamme nähdä harjoitellun esityksen hyppyineen, nostoineen ja muikeine ilmeineen. Taputamme ja kiitämme hienosta esityksestä kesäkuun viimeisellä viikolla, jolloin ulkolämpötila huitelee kahdessakymmenessäkuudessa asteessa.
Jään juttelemaan koulunkäynnin ohjaajan kanssa ja kysyn, miten alkukesä lasten kesätoiminnassa on mennyt. Saan kuulla pelkkiä kehuja uuden rakennuksen viilennysjärjestelmästä ja siitä, että ulkoleikkien jälkeen on ollut hienoa palata viileisiin tiloihin puuhailemaan. Kuinka monessa suomalaisessa koulussa myös oppimistilat ovat viilennettyjä? Maakylmän hyödyntäminen on nykyaikaa ja koulujen tiloja käytetään usein myös koulujen kesäkeskeytyksen aikana. Kuntien hankalissa taloudellisissa tilanteissa yhä enemmän tulisi miettiä yhteiskäyttöä ja mahdollisesti luopua talotekniikaltaan vaillinaisista rakennuksista. Uuden rakentaminen luonnollisesti maksaa, mutta etenkin uusien koulujen rakentaminen on satsaus tulevaisuuteen.
Puolen vuoden oleilun jälkeen uusissa koulutiloissa, voimme olla lopputulokseen tyytyväinen. Aina joitain puutteita löytyy ja reklamaatiot venyvät, mutta kokonaisuus toimii niin kuin se on suunniteltukin. Arjen sujumisen kannalta ruokalan (linjastoineen), uloskäyntien ja välituntipihojen merkitys on suuri. Liki viidensadan oppilaan ja viidenkymmenen aikuisen liikkumiset näyttävät rakennuksen toimivuuden ja suunnittelun onnistumisen. Yhä enemmän arkkitehtien tulisi kuulla pedagogisten asiantuntijoiden, opettajien ja rehtoreiden ääntä jo suunnittelun alkuvaiheessa. Kuinka suurien massojen kanssa toimitaan ja missä pitää olla väljyyttä. Osallistamisen ulottaminen myös oppilaisiin on tärkeää ja etenkin rakennuksen sisäpuolisen värimaailman yhteissuunnittelu tulisi olla tehty ennen päätösten tekemistä. Urakkalaskenta etenee hyvin etupainotteisesti ja siksi tulisi olla mahdollisimman varhain liikkeellä. Vastuuttaisin tästä asiasta rakennuttajia, koska rehtoreiden voi olla hankala tietää aikataulutusta ja päätösten tekoa. Rehtorit yrittävät pysyä kyllä ajan tasalla, mutta virkatehtävien hoitamisessa rakennusasiat näyttelevät kuitenkin vain pientä osaa kokonaisuudesta.
Lähikuukausien aikana olemme päässeet seuraamaan aitiopaikalta vanhan koulun purkamista ja uuden liikuntahallin rakentumista. Tämä kaikki tapahtuu uudisrakennuksen kanssa samalla tontilla ja valmistuttuaan rakennukset ovat maanalaisella yhteydellä toisiinsa. On ollut vaivatonta (ja turvallista) nähdä, miten isot kauhakuormaajat, kuorma-autot ja nosturit hoitavat purkuhommaa. Varmaan joillekin lapsille on tullut myös ajatuksia tulevasta ammatista. Olisipa hienoa olla konekuski, arkkitehti, rakennussuunnittelija tai -valvoja. Kulkea työmaalla suojakypärä päässä, värikäs turvaliivi päällä ja turvakengät jalassa. Osallistua tulevaisuuden tekemiseen ja olla ammattilainen muiden joukossa. Itselleni on ollut huikeaa nähdä, kuinka suunnitelmat ovat alkaneet toteutua. Rakennuspaikan korkoerot ovat tasoittuneet ja uuden liikuntahallin perustukset ovat alkaneet nousta. Rautaa ja betonia tarvitaan paljon, jotta rakennus pysyy järkähtämättömänä pystyssä ainakin seuraavat viisikymmentä vuotta. Rakentaminen kestää lokakuulle 2024 ja sen jälkeen meillä on toimiva kokonaisuus, jossa alakoulun oppilaat saavat toimia uusissa tiloissa. Koulun mäelle palaavat silloin myös oppilashuolto, uimahallipalvelut, kuntosali ja opetusta järjestetään eskarista lukioon saakka. Pienen kunnan keskittämistä.
Pelkät rakennukset eivät kuitenkaan ole tae sille, että oppilaiden oppiminen ja hyvinvointi olisi taattu. Tarvitaan edelleen paljon yhteistä keskustelua eri toimijoiden välillä niin, että pääsisimme asettamiimme tavoitteisiin. Lukuvuosittain asetettavat tavoitteet ja suunnitelmat eivät yksin riitä, vaan pitää katsoa myös tulevaisuuteen. Vaikka nyt menee hyvin, ensi vuonna tilanne voi olla toisin. Toiminnassa arjen turvaaminen olemassa olevilla resursseilla on tietenkin päätehtävä juuri nyt, mutta tilanteen muuttuessa on varauduttava haasteisiin. Olisi varmaan järkevää tehdä Plan B-vaihtoehtoja tilanteisiin, jossa esimerkiksi resurssit huononisivat. Talvinen sähkökriisi oli hyvä osoitus siitä, että varautumissuunnitelmia tulee olla ja niistä on tiedotettava kaikille asian osaisille. Kaipaisin enemmän meiltä kaikilta opetusalan ihmisiltä ajattelutavan muutosta siihen suuntaan, että olisimme enemmän varautuneita muutoksiin. Tarkoitan tällä sitä, että pitäisi kriittisesti katsastella totuttuja toimintatapoja ja tarvittaessa luoda uusia. Myös arjen toimissa olisi hyvä välillä pysähtyä ja pohtia niiden järkevyyttä sekä toimivuutta. Rohkeutta muuttaa, jos on tarvis.
Siivoilin eilen työpöytäni laatikoita ja kuudessa kuukaudessa sinne oli kertynyt erittäin vähän paperia. Ei ollut tarpeen perustaa lukuvuosimappia, niin kuin ensimmäisinä reksivuosina jouduin tekemään. Kiitos sähköisten asiakirjojen ja alustojen, jonne ”papereita” voi hillota säilöön. Etsiminenkin on helpompaa, kun näkee yhdellä silmäyksellä asiakirjat ja hakutoiminnolla voi hakea. Rehtorin hallinnolliset työt ovat lisääntyneet ja erilaisten asiakirjojen määrä samalla. Uutena kesätyönä olemme työstäneet rehtoreiden kanssa tiedon ohjaus suunnitelmaa (TOS), joka on suhteellisen iso kokonaisuus. Tärkeää on silloin tällöin pysähtyä perusasioiden äärelle, mutta kaiken toiminnan kirjaaminen asiakirjamuotoon tuntuu hieman turhauttavalta. Toivon, että rehtoreiden hallinnollisten töiden määrä ei kovin paljon enää lisääntyisi. Se aika, mitä näppäillään tietokonetta, on pois koulun pedagogiselta johtamiselta. Viidenkymmenen alaisen kanssa olisi hyvä kohdata muulloinkin, kuin kerran vuodessa olevassa kehityskeskusteluissa. Toki ison joukon tapaamisia on, mutta onko se kohtaamista. Sanotaan, että aikaa on siihen, mihin sen haluaa käyttää. Tämä on varmaan aika pitkälle tottakin, mutta tehtävien paljous ja monimuotoisuus on kyllä aito haaste rehtorin työssä. Olisipa aika somaa, että ensi lukuvuonna ehtisin katsoa oppilaiden esityksiä muulloinkin kuin kesäaikana. Siihen pyrin.