Arvoisat vanhat, hyvät läsnäolijat
Koulumaailman kello on jälleen tikittänyt vääjäämättömästi eteenpäin ja saapunut iltaan, jolloin vanhimpien oppilaiden vastuu siirretään uudelle ikäluokalle.
Tänään päivällä vietettiin jokaisessa maamme lukiossa penkinpainajaisia erilaisin perintein. Perinteet ovat kunnioitettava asia, mutta on aina muistettava että perinteet eivät saa olla muuttumattomia. Jokainen ikäluokka tuo oman lisänsä perinteeseen ja antaa samalla velvoitteen seuraajilleen pyrkiä vähintään yhtä hyvään suoritukseen. Tämän vuoden penkkarit lukiossamme oli mietitty ja suunniteltu upeasti. Karnevaalihumun keskeltä löytyi paitsi iloisia niin myöskin surumielisiä hetkiä koulutyön loppumisesta. Kahdentoista vuoden uurastus sanakokeineen, kouluun heräämisineen ja kokeineen on nyt hetkeksi ohi. Ohi on myöskin kavereiden näkeminen päivittäin ja kaikki kouluun liittyvät iloiset asiat. Yhdessä paljon kokenut joukko on hajaantunut, eikä koskaan voi enää aistia koulun yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Vaikka onkin annettava täysi kiitos onnistuneista ja hauskoista penkkareista tänään koulunsa jättäneille abeille, olen varma, että tämä ikäluokka ei pelkää paineita ensi vuoden penkkareiden suhteen. Jos tämän vuoden abit onnistuivat penkkareissaan ylittämään aiemmat ikäluokat, onnistuivat nämä vanhat tekemään historiaa jo eilen ruusukonvan järjestelyissä. Tuo abien hyvästelyseremonia oli toteutettu hyvällä maulla, vaivoja säästelemättä ja hauskasti. Tarkka ennakkosuunnittelu sai aikaan onnistuneen ja iloisen juhlan, jota moni muistelee vielä pitkään. Niin tarjoilijoitten mustavalko pukeutuminen kuin juontajakaksikon frakitkin loivat tilaisuuteen ulkoista tyylikkyyttä. Myös sisällöllisesti juhlan kulku onnistui paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Ihmettelen, jos nykyiset ykköset yltävät vuoden kuluttua lähellekään samaa tasoa järjestelyissään. Kiitokset vielä kerran ruusukonvan järjestelijöille ja tilaisuutta lahjoituksin tukeneille yrityksille ja vanhemmille.
Nuoruus on katoavaa, sen voimme jokainen eläessämme todeta. Olen itse loppuvuodesta syntyneenä ollut monesti luokan nuorimpia, varusmiespalveluksen aloitin nuorempana kuin luokkatoverini ja opiskelujen jälkeen olin taas opettajienhuoneen nuorin opettaja. Siirryttyäni rehtoriksi olin hetken aikaa jopa Suomen nuorin lukiorehtori. Nyt yhdeksännen rehtorivuoden kuluessa nuorempia kollegoja löytyy jo jonkin verran.
Myös tämä arvokkaasti pukeutunut joukko on menettänyt esikoisuutensa. Vasta vuosi sitten koulun nuorimmasta ikäluokasta on tänään tullut koulun vanhimpia. Aamuja koulun loppumiseen on enää yhden lukuvuoden verran eli noin 190. Puolivälin lukiotaipaleestahan nämä vanhat ohittivat jo viime marraskuun alussa. Nyt on siis opinnoissa loppukirin paikka. Seuraavan vuoden aikana teidän on opittava kaikki se, mitä ylioppilastutkinnossa saatetaan kysyä. Vuoden ajan opettajien kaikki tarmo kohdistuu teihin ja tietojenne täydentämiseen kirjoituskuntoon. Vain vuoden kuluttua te olette saaneet korkeimman yleissivistävän koulutuksen, jota maamme koulujärjestelmällä on tarjottavana.
Vanhimpana olemisessa on tiettyjä etuoikeuksia, joita on janonnut vielä silloin kun niitä ei ole omistanut. Maanantaina olette jo ruokajonon ensimmäisiä, huomennahan juhlalounas tarjoillaan pöytiin. Vanhana oleminen on kuitenkin myös esimerkkinä toimimista nuoremmille. Niin tässä juhlassa, kuin huomisessa päivässäkin siirrätte omalla toiminnallanne perinteitä eteenpäin. Vastuu tulevien perinteiden muotoutumisesta on jo osaltanne alkanut. Toivottavasti tämä vastuun taakka ei kuitenkaan näy tansseissa ja yleensä niin vakavat ilmeet muuttuvat tanssin aikana vapautuneeksi hymyksi.
Hyvät vanhat. Tiedätte hyvin, että lukio-opiskelussa on mahdollista käydä kursseja uudelleen ja ylioppilaskirjoitusten huonosti menneitä kokeita voi uusia. Muistuttaisin teitä kuitenkin siitä, että vanhojen juhlinta on ainutkertainen tapahtuma. Tätä iltaa ja huomista päivää ei voi uusia enää koskaan. Kannattaa nauttia siitä tunnelmasta, jännityksestä ja ilosta, jota ilta ja huominen tuo mukanaan. Vaikka tanssien kuviot tallentuvat videonauhalle ja pukuloisto värifilmille, niin näitä tunteita ja tunnelmia voitte kantaa vain muistoissanne. Nauttikaa juhlinnasta, jonka koulun vanhimpina oppilaina olette ansainneet. Tehkää tästä juhlasta ja huomisesta päivästä ikimuistoinen tapahtuma itsellenne. Ottakaa rohkeasti ja pystypäin vastaan teille siirtyvä vastuu. Näyttäkää, miten arvokkaasti vanhat osaavat tuon vastuun kantaa. Teihin luotetaan.