Pidin tänään seitsemännen alkupuheenvuoron syksyn vanhempainilloissa. Niitä on urani aikana tullut pidettyä ainakin seitsemän kertaa seitsemän, niin opettajana kuin rehtorina. Viime vuosina olen alkanut miettiä vanhempainillan merkitystä huoltajille. Viitsiikö vaivautua koululle katsomaan opettajaa, kun saman infon voisi saada vaikka Teamsin välityksellä? Kiinnostaako minua lähteä luokkatoimikuntaan, kun aikaa ei tule käytettyä muuhunkaan järkevään? Huolehtikoot siellä koulussa mukulamme opettamisesta ja kasvattamisesta. Onko rehtorin puheenvuorolla loppupeleissä sen suurempaa arvoa, koska opettajathan ovat etulinjassa puuhaamassa oppilaiden ja heidän perheidensä kanssa? Kannattaako rehtorin tulla edes paikalle vanhempainiltoihin?
Dannyn esittämä laulu Seitsemän kertaa seitsemän (1968) on sanoittaja Jukka Virtasen käsialaa. Laulu kertoo kolmen sukupolven (isä, poika ja pojanpoika) tarinan suon raivaamisesta pelloksi aina virkamieheksi asti. Se kertoo selviämisestä, tahdosta ja sisukkuudesta. Luku seitsemän (täydellisyyden luku) tarkoittanee myös henkistä taakkaa, joka seuraa sukupolvesta toiseen.
Pojanpoika peri tahdon myös vahvan taatoltaan
puri hammasta kun tarttui aapiseen
meni kaksi vuotta luokkaa kohti, mutta aikanaan
hyvän viran sai ja akan oppineen
Seitsemän kertaa seitsemän
koetellut on koura kohtalon
seitsemän kertaa seitsemän
siitä sisu aina suunnaton vain noussut on.
Näinä vuosina olen saanut silloin tällöin palautetta huoltajilta kirjoituksistani ja puheistani eri tilanteissa. Palautteet ovat olleet pääasiassa positiivisia, mutta myös kitkerän palautteen tunnistan. Edustan rehtorin tehtävässä koulua ja myös sen koko henkilökuntaa. Joudun tekemään linjauksia erilaisista asioista ja kertomaan niistä myös vanhemmille viesteissäni. Linjausten pohjalla on yleensä aina yhteistä valmistelua ja kommentointia henkilöstön kanssa. Päätökset koulua koskevissa sisäisissä asioissa tehdään pääosin johtoryhmässä, mutta toki joitakin päätöksiä teen itse rehtorina yhdessä apulaisrehtorin kanssa. Näiden kaikkien päätösten taustalla tulisi aina olla oppilaan etu. Tämä meillä pitäisi olla aina kirkkaana mielessä, kun suunnittelemme koulun arkea ja siihen liittyvää toimintakulttuuria.
Haastavien oppilastilanteiden hoitaminen on taitolaji niin opettajalle kuin rehtorillekin. Kun jotain tapahtuu, on erittäin tärkeää kertoa huoltajalle tilanne mahdollisimman avoimesti. Joissain tilanteissa lapsen tarina on ristiriidassa totuuden kanssa ja silloin viestintä mitataan. Onneksi valtaosa tapahtuneista hoituu mutkitta oikean ohjeistuksen avulla, mutta joskus huoltajan luottamus koulun toimiin huojuu. Silloin mitataan jopa usean vuoden aikana luotu suhde, ehkäpä osittain myös vanhempainilloissa luotu. On siis tärkeää, että koulun vanhempainillat ovat haluttuja paikkoja kodin ja koulun yhteistyölle nyt ja jatkossakin. Koulun väen tulisi siis tarkistaa toimintatapaansa, millaisia vanhempainiltoja järjestetään. Osallistavilla keskusteluilla ja työskentelyllä vanhempien kanssa saataisiin paremmin tietoon, mitä vanhemmat odottavat opettajalta ja koulun toimintakulttuurilta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että huoltajat määrittelevät koulun normit ja arvot. Parhaimmillaan se voisi olla sitä, että yhdessä luodaan ne. Aikuisten yhteisillä päätöksillä saataisiin aikaan toivottu tilanne, jossa koulussa ja kotona on samat säännöt. Se antaisi meille kaikille kasvattajille selkeämmät linjat, joihin lapsen on helppo tukeutua. Vielä kun saamme lasten harrastusten oheiskasvattajat mukaan tähän, epäonnistumisen mahdollisuudet ovat erittäin pienet.
Ehkä vanhempainilloilla on siis kuitenkin paikkansa myös tulevaisuudessa. Ehkä positiivisella yhteistyöllä pystymme joissain tilanteissa rikkomaan sukupolvien taakkoja epäterveistä täydellisyyden tavoitteluista. Ehkä rehtorinkin kannattaa olla jatkossa avaamassa omalla puheenvuorollaan yhteisiä vanhempainiltoja ja viestittämään armollisuuden sanomaa. Ehkä useimmille riittää tulokseksi saada neljäkymmentä yhdeksän, ilman sukupolvien antamaa painolastia ylipärjäämisestä. Ehkä tärkeintä on kuitenkin hyvinvoiva lapsi tai nuori!