Kaikki on hyvin
Lukuvuoden päättyessä rehtorina pysähdyn usein pohtimaan mennyttä ja samalla pyrin suuntaamaan katsetta myös tulevaan. Ei nykyisyyttä ja tulevaa ilman menneisyyden tapahtumia. Näissä taitekohdissa listaan mielessäni koulumme ja itseni onnistumiset sekä kertaan kiville menneet jutut. Tässä hetkessä nyt summaan myös asioita pidemmällä aikajaksolla, haastavaa kaksivuotiskautta pandemian varjossa. Aika hiljaiseksi vetää.
Millaisia lauluja laulaisin kaikesta siitä, mitä koulut ja kodit ovat joutuneet kokemaan. Virittäisinkö ääneni melankoliseen tai jopa surulliseen valitusvirteen kaikesta siitä, mikä on ollut kurjaa ja ahdistavaa. Vai haluaisinko nostaa niitä mukavia asioita, joita kaikesta huolimatta on tapahtunut paljon. Joillekin enemmän ja joillekin vähemmän. On totta, että monessa perheessä on oltu paljon enemmän yhdessä ja lapset ovat saaneet nauttia vanhempien läsnäolosta jopa päiväsaikaan. Koulussa monen luokan luokkahenki on noussut, koska kontakteja toisen luokan oppilaisiin on ollut vähemmän. Positiivisia juttuja on pyritty nostamaan luokkien keskusteluissa niin, että kaikki huomaisivat hyvän. Valitettavasti kuitenkin monelle on jäänyt päälle negatiivisuuden viitta ja se pitäisi pystyä riisumaan mahdollisimman pian pois uuden lukuvuoden myötä. Siinä tarvitaan kodin ja koulun kaikkien aikuisten yhteistyötä.
Luin alkuvuodesta kirjan ”Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on”. Siinä kirjantekijä pyrki toistuvilla esimerkeillä osoittamaan, että yksilön suhtautumisesta riippuu pitkälti se, miltä elämä maistuu. Jos lähtökohtaisesti suhtautuu asioihin skeptisesti tai jopa pelon kautta, useinkaan nopeaa onnistumista ei tapahdu. Usko siihen, että kaikesta selviää, helpottaa ainakin omaa oloa ja suuntaa näin ajatukset positiiviseen suuntaan. Näissä haasteellisissa ajoissa oma suhtautuminen on mielestäni ydinasia. On totta, että arjen tyrskyissä voi olla haasteellista ajatella ja toimia hymyssä suin, mutta yrittää kannattaa. Lapsilla on kyky aistia aikuisten tunteita ja ilmapiiriä, joka luodaan heidän ympärilleen. Olisikin tärkeää, että kaikki lasta ympäröivät aikuiset niin koulussa kuin vapaa-ajallakin tiedostaisivat tilanteen ja pyrkisivät löytämään positiivisuutta arkeen. Me kaikki olemme nyt ansainneet uuden suunnan, vaikka haasteita toki edelleen onkin. Se ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sen eteen tulee tehdä työtä. Ei välttämättä erillisiä positiivisuusprojekteja, vaan arjen kohtaamisten skarppiutta ja tunneilmaston luomisen pieniä peliliikkeitä. Sellaisia asioita, joiden soisi olla meillä kaikilla automaattisesti. Valitettavasti ainakaan itselläni automaatti ei aina toimi ja siksi tässä kokonaisuudessa pitää olla valot päällä koko ajan. Ja mielellään vielä pitkät valot.
Uuden koulumme rakentaminen on aloittanut loppukirin. Ulkokuori on kuta kuinkin valmis ja sisällä tilat alkavat pikkuhiljaa saada lopullista muotoansa. Pinnoitukset on pääosin tehty ja LVI-työt yhdessä sähkö- ja tietoverkkotöiden kanssa etenevät vauhdikkaasti. On ollut taas huikeaa huomata, kuinka ammattilaiset saavat jotain tuollaista aikaan. Rehtorina olen ollut etuoikeutettuna jo toiseen kertaan vastaavassa projektissa ja edellisestä kerrasta on ollut paljon hyötyä kokemuksen kautta. Valitettavasti työaika ei aina tahdo riittää kaikkien suunnitelmien tutkimiseen ja muutamassa asiassa olen ollut hiukan liian myöhään liikkeellä muutosehdotuksineni. Onneksi käyttäjän ääntä kuullaan ja pienen irvistelyn jälkeen suunnittelijat ja urakoitsijat ovat kuitenkin suostuneet muuttamaan suunnitelmiaan. Koko ajan pyrin näkemään etukäteen, miten tilat toimivat suurilla oppilasmassoilla ja pedagogisesti järkevällä tavalla. On tärkeää myös se, että niin oppilaat kuin henkilökuntakin viihtyvät tiloissa. Siihen avaimia löytyy kalustuksen myötä. Uusilla kouluun suunnitelluilla kalusteilla pystytään luomaan erilaisista tiloista sellaisia, joissa oppiminen onnistuu hyvin. Oppiminen tehostuu myös mahdollisuudesta tehdä yhteisopettajuutta työparin kanssa. Koulun pedagogisessa suunnitelmassa avataan koko koulun eri toimintoja niin, että jokaisella työntekijällä on mahdollisimman selkeä visio siitä, mihin pyritään. Suunnitelma on luettavissa viimeistään sitten, kun uuteen kouluun siirrytään alkuvuodesta 2023.
Uusien kalusteiden lisäksi luonnollisesti kaikki muukin on uutta. Näyttöihin pohjautuva esitystekniikka mobiilioppimisen mahdollisuuksineen antaa hyvät mahdollisuudet kehittää myös opettajien opettamistyylejä. Kaikesta vanhasta ei tietenkään tarvitse luopua, mutta uudistumisen velvoitteen uusi rakennus antaa. Kyläajatteluun perustuva pedagogiikka helpottaa yhteistä tekemistä ja se koituu varmasti oppilaiden (ja henkilökunnankin) hyväksi. Kaikki muukin kouluun liittyvä pyrkii tähän samaan päämäärään. Ulkoalueet saavat kesän aikana uudet pinnoitteet, leikkivälineet ja kaiken sen, mikä takaa liikunnallisen välitunnin. Ne yhdessä kaiken muun uuden kanssa luovat varmasti koulun, jossa viihdytään.
Haasteiden määrä on vakio. Aina nousee uusia asioita niin yksilötasolla kuin laajemmaltikin, jotka tekevät arjestamme ehkä sen normaalin arjen. Kaikilla meillä on luonnollisesti elämässämme helpompia ja vaikeampia jaksoja, joihin me emme aina voi itse vaikuttaakaan. Mutta asenteeseemme voimme vaikuttaa. Voi kun meillä olisi riittävästi tahtoa ja voimavaroja luoda tulevaisuuttamme sellaiseksi, jossa haasteet eivät nujertaisi meitä. Jos pystyisimme antamaan oman positiivisen panoksen läheisillemme koteihin, työpaikoille ja ystävillemme niihin hetkiin, joissa sitä tarvitaan. Sen avulla elämästämme ympäröivissä yhteisöissä tulisi varmasti jollain lailla parempi. Sellainen, josta voisimme hyvillä mielin todeta, kaikki on hyvin.